Kaikenlaista on puuhailtu |

Jälkikausi on saatu käyntiin ja ongelmat esiin 😉 Ongelmana meillä tuntuu olevan se, että Jäynä tykkää esineistä tosi paljon, mutta itse jäljestäminen ei kiinnosta ihan niin hirveästi. Olen tainnut huomaamattani aiheuttaa tämän 😦 Meillä on ollut jäljellä aina esineitä ja olen palkannut niistä. Se jälki on ollut lähinnä tapa päästä esineeltä toiselle. Tämä ei itsessään olisi niin ongelma, mutta Jäynä ei pidä jäljestä huolta kovin hyvin. Se menee usein aika korkealla nenällä vähän sinne päin ja jälki meneekin ajoittain hukkaan. Jäljen uudelleen etsiminen ei tunnu olevan ihan Jäynän parhaita puolia ainakaan vielä, joten yhdistelmä korkea nenä + jäljen hukkaaminen + osaamattomuus jäljen uudelleen etsimisessä on osoittautunut huonosti toimivaksi yhdistelmäksi.

Pidellään Jäynän kanssa sadetta katoksessa

Mutta ei hätää. Nyt kun olemme ymmärtääksemme löytäneet ongelman ytimen, meillä on suunnitelma 🙂 Ei laiteta jäljelle esineitä, eikä merkata jälkeä maastoon minkäänlaisilla krepeillä tai muilla vastaavilla. Kun jälki menee hyvin, otan taskusta lelun ja heitän sen Jäynän eteen. Tai kaivan namit ja palkkaan. Näin palkka tulee jäljestämisestä, eikä jäljellä ole häiriöitä, jotka nostaisi nenän sieltä varvikosta. Parin kokeilun jälkeen edistymistä tuntuisi jo olevan. Jäynän nenä on pysynyt paremmin alhaalla, eikä jälki ole mennyt hukkaan niin helposti. Edelleen on vähän ongelmaa siinä jäljen uudelleen etsimisessä, mutta Jäynä tuntuu kyllä kehittyvän siinäkin hiljalleen. Se löytää jo kadottamansa jäljen aika hyvin, mutta tuntuu olevan itse kovin epävarma siinä tilanteessa. Jäljen uudelleen etsimisen jälkeen menee jonkin aikaa ennen kuin Jäynä taas ”asettuu” jäljelle ja lähtee kunnolla vauhtiin. Tämäkään ei sinänsä ole ihan kestämätön ongelma, mutta Jäynän lukeminen näissä tilanteissa on hieman hankalaa. Kun se ei oikein itse tiedä, onko se jäljellä, minäkään en oikein tiedä, onko se jäljellä. Mutta eiköhän tämäkin tästä parane, kun tiedän, missä jälki menee ja voin tukea ja kehua Jäynää, kun homma sujuu. Viimeisin ajettu jälki näytti ainakin jo melko hyvältä, Jäynän häntä heilui rennosti jäljellä ja se ajoi suurimman osan jäljestä voimakkaasti ja ihan jäljen päällä. Jäljen etsimistä ja nostamista voimme harjoitella myös erikseen, että ei tarvitse nyt tähän väliin tehdä sillä tavalla hankalia jälkiä, että ajetaan Jäynä tilanteeseen, että se hukkaa jäljen. Ajattelisin, että tässä vaiheessa täytyy nyt tehdä muutamia perusjälkiä, että Jäynä saa itseluottamuksensa takaisin. Sen jälkeen voidaan taas lisätä vaikeutta.

Hakuilussa on edetty hankalampiin piiloihin ja ilmaisuihin. On tehty hankalammin paikannettavia piiloja ja sellaisia, että Jäynä ei pääse ihan perille saakka ihmisen luo. Eli käytännössä umpipiiloja tai jotain korkeita piiloja tms. Näissä Jäynän aivosolut joutuvat tekemään aika paljon työtä, mutta toistojen kautta näihinkin on tullut varmuutta. Vielä ei ole onnistuttu rikkomaan ilmaisua kokonaan, vaan aina tilanne on ratkennut tavalla tai toisella. Mutta kyllä tämä haastekertoimen nostaminen treeneissä on näkynyt, koska Jäynä on ollut treenien jälkeen monesti aikaisempaa väsynyt. Tämä on vaan hyvä asia 🙂 Mutta ettei mene ihan kiusaamiseksi, niin toki Jäynä saa etsiä myös ihan tavallisia ihmisiä tavallisista piiloista.

Beachboy ❤

Viivi on myös päässyt pari kertaa hakuilemaan ja tekemään vähän namijälkeä. Mummo toimii edelleen lähes kuin hyvinrasvattu kone 😀 Innolla se etsii ihmiset ja jaksaa haukkua pidempäänkin. Namijäljellä Viiviä pitää jarrutella, että vauhtia ei ole liikaa. Pääasiassa Vinku toimittaa kuitenkin seuraneidin virkaa ja sen täytyy pitää välillä lepopäiviä, että taas jaksaa lenkkeillä ja touhailla. Tuntuu, että Viivin kuulo on vaan huonontunut, eikä se kuule enää oikein mitään. Kuitenkin aina välillä tulee tilanteita, että tuntuu, että se kuuli sittenkin ainakin jotain. Mene ja tiedä, se varmaan vedättää mua suurimman osan ajasta.

Eväsretken vahti 🙂

Treenailun lisäksi meidän päivät on tietysti enemmän vaan tavallista arkea. Välillä tehdään pieniä retkiä ja pidetään vaan hauskaa. Ei voi olla pelkkää treenaamista tämä elämä 🙂