Viivin terveystilanne

Viivi-Himpsukka porskuttaa vielä menemään. Kuvia katsonut spesialisti oli sitä mieltä, että keuhkoissa saattaa olla jotain tihentymää ja jos se ei ole sydän, joka keuhkoputkea painaa, niin siellä on jotain muuta. Eli siis kasvain 😦 Päädytiin siihen, että hammasremonttia siirrettiin eteenpäin ja yritetään saada Viivi aluksi oireettomaksi kortisonilla. Mahdollisesti hammasremontin voi unohtaa ihan kokonaan. Kortisonin kanssa on se, että Viivi ei voi jatkaa aikaisempaa kipulääkitystä. Sydänultra saattaa tulla myös ajankohtaiseksi, mutta itse mietin, että saadaanko siitä lisätietoa niin paljon, että se kannattaa tehdä.

Kokeilujen jälkeen Viiville on nyt löydetty sellainen lääkitys, että se köhii vähemmän ja on minun tulkintani mukaan kivuton. Nykyisen särkylääkkeen sivuoireena on vaan väsymys ja Viivi on kyllä selvästi väsyneempi. Mutta kuitenkin se on mielestäni iloisempi ja touhukkaampi kuin siinä vaiheessa, kun kokeiltiin, jos pelkkä kortisoni riittäisi köhään ja kivunlievitykseen. Ei riittänyt. Viikon jälkeen Viivi oli selvästi kipeä, eikä halunnut oikein edes lenkille. Nyt kun sillä on nuo hieman väsyttävät särkylääkkeetkin, se kuitenkin touhottaa paljon enemmän ja lähtee lenkillekin mielellään.

Käytiin istumassa nuotiolla

 

Vaikka Viivi voi nykyisellä lääkityksellä melko hyvin, niin sen kunto on mennyt selvästi huonompaan suuntaan lyhyessä ajassa. Lenkeillä Viivi on enenevissä määrin perässävedettävää mallia ja eilen huomasin, että se ei pääse enää hyppäämään sohvalle itse. Sen hengitys kuulostaa myös raskaammalta ja mielestäni se hengästyy lenkeillä helpommin, vaikka mennään ihan rauhalliseen tahtiin. Toisaalta leikittiin kuitenkin ihan pari päivää sitten lelulla ja teetin Viivillä temppuja, kun Jäynän treeneistä jäi nakkeja yli. Eli Viivillä on vielä intoa ja se jaksaa asioita, mutta yhä enemmän se nukkuu.

Yhdessä sohvalla päikkäreillä

Tällä hetkellä näyttää vähän huonolta, mutta mennään päivä kerrallaan ja nautitaan matkasta Viivin kanssa edelleen.

Jälkikokeessa Jäynän kanssa

Noniin, jälkikoe oli nyt sitten. Harjoittelu viimeisinä viikkoina ennen koetta oli aika intensiivistä. Osa treeneistä meni ihan hyvin ja osa ei ollenkaan hyvin…

Kokeessa eniten jännitti sen jäljennosto. Olemme harjoitelleet sitä liian vähän ja olen muutenkin pitkään miettinyt, miksi se ei oikein suju. Muutama päivä ennen koetta tulin siihen tulokseen, että olen ilmeisesti tehnyt enemmän jäljennostoja vasemmalle, koska sen suunnan Jäynä valitsee melkein joka kerta. En ehtinyt kuitenkaan enää korjailla asiaa mitenkään, joten kokeeseen mentiin sillä toivolla, että se jälki sattuisi menemään vasemmalle 😉

Iisa (Dream Begins Sugar Rush) ja Jäynä hyväksytyn kokeen jälkeen 🙂

Kokeessa Jäynä sitten nosti jäljen varmasti ja lähti vasemmalle, kuten odotettua. Menin sen perässä vähän matkaa (parsenkymmentä metriä), mutta se Jäynän jäljestäminen oli aika epävarman näköistä. Sitten se lähti kaartamaan takaisin janan suuntaan. Ilmoitin, että taidetaan olla takajäljellä, joten palataan janalle ja otetaan uusi yritys. Pelastuskoirakokeessa janan saa siis mennä edestakaisin, jolloin jäljen nostamiseen on kaksi mahdollisuutta. Palasimme janalle ja Jäynä nosti jäljen uudelleen sinne toiseen suuntaan. Yritin näyttää varmalta, kun ilmoitin, että nyt mennään oikeaan suuntaan. Ja kyllä, suunta oli oikea ja pääsimme jatkamaan jäljestystä suunnistajan kanssa! Alussa olimme ilmeisesti vähäsen sivussa jäljeltä, mutta Jäynä pääsi jäljen päälle ja homma lähti sujumaan. Jäljestys näytti varmalta ja menimme suunnistajan kanssa vaan perässä. Pian löytyikin ensimmäinen esine, sen jälkeen toinen ja pian kolmas. Suht nopeasti olimme jo viimeisellä esineellä, joka oli reppu, kun muut esineet olivat sukkia. Jäynä meni koko jäljen tosi hienosti! Muutaman kerran se harhautui jäljeltä muutaman metrin, mutta etsi jäljen itse uudelleen ja jatkoi varmasti. En muista, että meidän jäljestäminen olisi ikinä mennyt näin hyvin! Se on tosiaan tehnyt hienoja pätkiä, mutta melkein joka jäljellä on tullut jotain ihme sähläämistä. Olemme nyt treenikaverien kanssa tulleet siihen tulokseen, että minä aiheutan se kaiken sähellyksen olettamalla asioita ja ohjaamalla Jäynää, vaikka luulen käveleväni vaan perässä. Nyt kun en tiennyt missä jälki menee, enkä voinut kysyä sillä perässä kävelijältäkään, koska hänkään ei tiennyt, niin oikeasti annoin Jäynän jäljestää. Ei yhtään kyllä huvittaisi myöntää, mutta pakko kai se on 😀