Nytkö se kadonnut motivaatio löytyi?

En ole tainnut itsekään ymmärtää, miten koville Leon menettäminen kaksi vuotta sitten otti. Muistan kyllä, kun yritin jatkaa tokoa/tottistelua Jäynän kanssa Leon kuoleman jälkeen. Ensimmäisellä yrityksellä en päässyt edes kentälle saakka, kun itku tuli jo kentän laidalla. En vaan pystynyt 😦 Puolipakolla kuitenkin puskin eteenpäin, vaikka se tekemisen ilo puuttui. Jäynän kanssa tekeminen tuntui muka vääränlaiselta, koska se ei ollut Leo. Jotenkin se huono vire ja mieliala taisi jäädä mulle päälle ja ehkä sen takia en ole päässyt Jäynän kanssa ihan siihen oikeaan mielentilaan itse. Ja sen takia koko tottistelu on tökkinyt.

Mutta nyt kevään ja kesän aikana olen tsempannut 🙂 Hiljalleen onnistumisten kautta Jäynän kanssa tottistelu on hetkittäin tuntunut jo ihan mukavalta. Viikonloppuna olin pitkästä aikaa ihan uudella kouluttajalla ja nyt tuntuu, että joku lukko lopulta aukesi. Hanna Närhi sai mut näkemään ne hyvät jutut meidän tekemisessä ja ehkäpä hänen positiivisuutensa vaan tarttui. Vaikeat ja monimutkaiset asiat tuntuu nyt yhtäkkiä yksinkertaisemmilta ja Jäynä entistäkin hienommalta koiralta ❤ Sain viikonlopun leiriltä kaikkiin meidän harrastuslajeihin uutta intoa ja lisäksi pieni kipinä syttyi uuteenkin lajiin, kun päästiin kokeilemaan vesipelastusta 🙂

Kuva: Pauliina Havo

Jos ja kun jossain lajissa tulee jatkossa hankalalta tuntuvia pattitilanteita, niin tiedän nyt ainakin yhden kouluttajan, joka toimii mulle ja Jäynälle 🙂 Voi olla, että olen jossain leirin jälkeisessä honeymoon-tilassa, mutta nyt tosiaan tuntuu, että joku pitkään kadoksissa ollut tunne löytyi ❤

Liian helppoa?

Jäynä päätti kokeilla PK-hakutreeneissä, että jospa ottaisikin heti lähetyksen jälkeen rullan suuhun ja hoitaisi etsimisen oikeastaan kokonaan niin, että kantaa rullaa. Kun herra ”jäi kiinni” tästä jutusta, niin kerroin aika selvästi, että oikeastaan tällainen tapa ei ole ookoo. Nyt on mennyt jo useampi treeni ilman tätä rullan kanniskelua.

Mietimme sitten porukalla, että mistä tämä voisi johtua. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sitä, että teen liian helppoja ja samanlaisia treenejä. Jäynällä on ehkä vaan tylsää ja siksi se leikkii rullallaan. Tätä samaa on ollut havaittavissa myös pelastuskoiratreeneissä ja myös siellä ongelmaan on auttanut harjoitusten vaikeuttaminen. Sillä ajatuksella nyt sitten edettiin ja totta tosiaan, hieman haasteellisemmat treenit (ja ehkä se mun melko napakka asiaan puuttuminen) tosiaan tuntuvat auttavan. Eli jälleen kerran taisin jumiutua liian pitkäksi ajaksi mukavuusalueelle treeneissä. Onhan se kivaa, kun treenit sujuu 😉

Jäljellä olen myös huomannut, että Jäynä osaa jäljestää ja tehdä tosi tarkkaakin työtä. Mutta kuitenkin se varsinkin metsässä hukkaa jäljen turhan usein. Luulen, että Jäynä jäljestää vähän niin, että se tekee tarkasti vain välillä. Ja siltä se näyttääkin. Se menee pätkän aina tarkasti ja sitten pätkän vähän sinne päin. Ja sitten taas pätkä tarkasti. Ja sitten yhtäkkiä jälki ei enää olekaan siinä. Tämäkään ei sinänsä olisi suuri ongelma, koska Jäynä kyllä etsii oma-aloitteisesti ja aktiivisesti jälkeä. Ongelma tässä kohdassa on se, että minä en osaa lukea Jäynää siinä tilanteessa. Huomaan toki, että jälki meni hukkaan ja Jäynä etsii jälkeä. Mutta sitä en ainakaan vielä läheskään aina osaa nähdä, koska Jäynä löysi jäljen uudelleen ja koska se vaan etsii jälkeä intensiivisesti nenä maassa. Ehkä tämä on asia, joka tulee ajan kanssa. Siis että minä opin lukemaan Jäynää jäljellä eri tilanteissa.

Noh, testasin tätä teoriaa jäljellä. Eli että meneekö Jäynä paremmin, kun jälki on riittävän vaikea. Tekaisin n. 25 asteen lämpötilassa jäljen nurmelle puistoon, jossa on paljon liikkujia. Jälki ehti vanhentua lähemmäs pari tuntia. Ja sehän meni vaikeuteen nähden hemmetin hyvin! Alussa Jäynä ei oikein tuntunut hoksaavan, että siellä kaiken häiriön seassa menee mun tekemä jälki. Siinä oikeaan suuntaan mennessä ja haistellessa Jäynä kuitenkin ”kiinnittyi” jälkeen ja teki selvästi töitä. Sivutuulesta johtuen jälki oli siinä alkupuolella ilmeisesti levinnyt vähän nurmen reunalla olevan pusikon puolelle ja Jäynä teki noin metrin koukkauksia ryteikköön, mutta palasi aina nurmelle takaisin. Nurmen reunalta jälki kääntyi jyrkkään rinteeseen pienelle polulle. Olin kävellyt polun reunassa heinikossa. Tässä Jäynä hukkasi jäljen ja teki kovasti töitä löytääkseen sen uudelleen. Ja löytyihän se lopulta 🙂 Siinä Jäynä meni tosi tarkasti polun vieressä olevassa heinikossa esineelle saakka. Olin tehnyt niin, että esine oli jäljellä kulmassa ja esineen jälkeen Jäynä taas hieman haeskeli jälkeä. Ja taas löytyi. Olin tehnyt ehkä vähän tyhmästi tämän kohdan ja mennyt polkua pitkin. Siellä ryteikössä ei oikein päässyt muualta. Polulta jälki putkahti taas nurmelle ja ylitti sellaisen kohdan, josta on varmasti kulkenut paljon ihmisiä. Siinä Jäynä joutui vähän hakemaan ja teki sitten ratkaisun, että meni nurmen toiselta reunalta etsimään jälkeä ja sieltä se nousikin uudelleen. Taas jatkettiin ja löydettiin toinen esine nurmen reunan pusikosta. Siitä jälki jatkui taas sellaisen paljon kuljetun kohdan yli nurmen reunaan ja siitä heinikkoon. Oli hauska huomata, miten heinikossa Jäynä meni tosi itsevarmasti tuon kaiken hankalan nurmen jälkeen 🙂 Siellä loppuesine odotti pienen puskan takana ja sieltähän se löytyi. Jos en olisi tiennyt, missä jälki menee, niin oltaisiin ehkä hukattu tämä jälki parissa kohdassa. Lähinnä siksi, että jälkeä etsiessä Jäynä olisi todennäköisesti ajautunut liian kauas jäljeltä. Mutta kun en päästänyt sitä viitta metriä pidemmälle, niin Jäynä kyllä löysi itse jäljen uudelleen. Niin että kyllä se osaa ja pystyy, ongelmat eivät mielestäni johdu siitä. Ja nyt kun jälki oli hankala, niin Jäynä oli jotenkin tosi hyvässä mielentilassa. Sillä oli suorastaan sitä ”perkelettä” nähtävillä ❤

Puistojälki

Jos jäljellä ongelmana on siis se, että Jäynä menee helpolla jäljellä takki auki, niin miten se ehkä aika helppo koejälki läpäistään? Teenkö sille muka-helppoja jälkiä, joissa onkin vaikeita kohtia, jolloin se oppisi olemaan skarppina aina? Ehkä jotain sellaista. Ja varmaan myös tuota mielentilaa voisi miettiä. Olen menossa viikonloppuan leirille/koulutukseen, josta ehkä saan uusia ajatuksia 🙂

Jäljennostoa

Pelastuskoiraliiton koepöytäkirjoihin tuli viimesyksynä muutos, että pöytäkirjaan merkitään myös kokeen hylkäyssyy. Viime viikolla saimme tilastot tietoomme ja aika mielenkiintoista luettavaa se onkin! Jälkikokeissa eniten hylkäyksiä aiheuttaa takajäljelle lähteminen ja jonkin verran myös se, että jälkeä ei löydetä ollenkaan. Siitäpä sain sitten kipinän lähteä metsään heti samana iltana harjoittelemaan jäljennostoja.

Tein kolme jäljennostoa niin, että kaksi ensimmäistä mentiin liinassa ja kolmas vapaana. Alla kuva treenistä. Oranssi viiva on tekemäni jälki ja punainen (vähän huonosti näkyvä viiva) Jäynän kanssa kuljettu reitti. Alhaalta siis lähdimme liikkeelle ja ensimmäinen pallo on namipurkki, toinen pallo on esine ja kolmas oli mun taskussa oleva lelupalkka, jonka heitin Jäynän eteen siinä kohdassa, kun jäljestys sujui hyvin.

Ensimmäinen nosto meni hyvin. Näin jo ennen jälkeä, että Jäynä sai ilmasta hajun jäljestä ja se kulki jälkeä kohti nenä pystyssä. Kun pääsimme jäljen kohtaan, Jäynän nenä laski ja se lähti ajamaan jälkeä. Vähän ennen tuota namipurkkia jäljellä oli polunylitys ja siinä Jäynä yritti lähteä menemään polkua pitkin. En päästänyt ja Jäynä korjasi itse oikealle jäljelle takaisin ja siinä olikin sitten se purkki hyvin pitkälti heti. Jäynä ilmaisee nuo purkit kyllä ihan täydellisesti, niillähän me aloitimme, kun Jäynä oli ihan lapsi vielä 🙂

Jatkoimme uudelleen jälkeä kohti ja tämä ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Tuossa matkan varrella oli joku häiriöjälki, jolle Jäynä yritti lähteä hyvinkin tarmokkaasti. Pienellä suostuttelulla Jäynä suostui jättämään sen ja jatkamaan. Kun lähestyimme oikeaa jälkeä, Jäynä lähestyi sitä jälleen nenä pystyssä. Jäljen kohdalla taas nenä alas ja voimakkaasti jäljestäen takajäljelle. Sain pidellä vastaan ihan tosissani, koska Jäynä oli täysin varma, että jälki lähtee vasemmalle. Aikansa yritettyään Jäynä sitten vaihtoi suuntaa ja lähdin perään. Esine löytyi ja ilmaistiin jälleen mallikkaasti 🙂 Tässä mietin, että mahtaako tuo takajäljelle yrittäminen johtua tuulen suunnasta vai olenko tullut opettaneeksi, että jälki lähtee aina vasemmalle. Olen tätä pohtinut ennenkin ja tuntuisi, että voimakas tuuli takajäljeltä on aiheuttanut joka kerralla tämän saman ongelman. En oikein nyt sitten tiedä, miten lähtisin tätä ratkomaan? Tekisinko tuulisella säällä vaan paljon jäljennostoja sekä myötä- että vastatuuleen ja toivon, että Jäynä ymmärtää jutun jujun? Täytynee kysellä kokeneemmilta…

Nakkeja syötellen jätimme taas jäljen ja päästin Jäynän vapaaksi. Lähdimme jälleen jälkeä kohti. Ja vapaana ollessaan Jäynä nosti jäljen tosi hienosti ja lähti vauhdikkaasti ajamaan sitä oikeaan suuntaan. Yritin saada Jäynän kiinni, mutta ei siitä mitään tullut ja jouduin kutsumaan Jäynän luokseni, että saan laitettua sen liinaan. Tuli se sieltä ja jatkoimme jäljestystä liinassa. Jäynä jäljesti tosi hienosti hankalassa maastossa. Metsässä oli aika paljon kaatuneita puita ja jouduin jälkeä tehdessä kiertämään niitä, kiipeilemään puiden yli ja melkein konttaamaan alta. Jäynä selvitti tämän hankalan kohdan tosi hienosti ja heitin lelun sen eteen palkaksi.

Mitä opimme tästä treenistä? Jäljennostoja pitää treenata vielä paljon lisää. Takajälkiongelmaa ilmenee ainakin tuulisella säällä ihan liikaa. Jäljen nostaminen vapaana onnistuu Jäynältä, itse saan vielä harjoitella sitä, että opin näkemään, kun Jäynä löytää jäljen. Tällä kerralla kävi vähän niin, että olin itse vasta kiipeämässä kallion päälle, kun Jäynä jo löysi jäljen ja lähti ajamaan sitä. En nähnyt juuri sitä kriittistä hetkeä, mutta ehkäpä opin kuitenkin sen, että kun Jäynä katoaa näkyvistä, siihen on hyvä syy 🙂 Ja tuo lelun heittäminen kesken jäljestyksen Jäynän eteen… Muutaman toiston jälkeen se on aiheuttanut sen, että kun kehun Jäynää jäljellä, se pysähtyy heti ja kääntyy katsomaan, jos vaikka heitän lelun. Olen tainnut lelua heittäessä samalla kehua Jäynää ja se on yhdistänyt nämä asiat mielessään. Täytynee siis vaihdella näitä palkkausjuttuja, eikä aina samalla tavalla. Ja varmaan kehua muutenkin jäljellä, eikä vain silloin, kun heittää samalla lelun. No, olen mielestäni kehunutkin, mutta ehkä täytyy nyt vaan muistaa kehua rauhallisemmin, ettei Jäynän jäljestys keskeydy.

Uimamaisteri