Blogissa on ollut melkoista hiljaiseloa, mutta olemme kyllä olemassa edelleen 🙂 Loppuvuosi sujahti melkoisella vauhdilla, enkä ole ehtinyt päivitellä kuulumisia tänne. Hyvää meille kuitenkin kuuluu.
Jäynä täytti vuoden 19.12.2016. Päivänsankari juhli merkkipäivää lenkkeillen ja leikkien. Meidän kaveripiiri on laajentunut kahdella malinoisneidillä ja Jäynä jaksaa touhailla molempien kanssa suurella sydämellä. Nuoremman kanssa leikit ovat melkoista painia ja juoksua, vanhemman kanssa huidotaan etutassuilla toisiaan naamaan ja päähän 🙂 Sitä on hauska seurata, miten Jäynä pyytää vanhempaa neitiä leikkimään. Aluksi lähestytään nöyrästi, että ”Sopiiko neitiä lähestyä”. Sen jälkeen alkaa hienovarainen vihjailu, josko neitiä kiinnostaisi pieni tassuleikki. Tällä parilla on ihan omanlaisensa leikit, joita ei leikitä muiden kanssa 🙂
Jäynä noin vuosi sitten
Treenirintamalla olen ollut vähän laiska. Jäynä on päässyt hakuilemaan kyllä ja piiloja on vaikeutettu. Lisäksi Jäynän täytyy nykyään pysyä makuulla ihmisen luona, eikä se saa nousta, vaikka sitä syötellään. Aika nopeasti Jäynä käsitti tämän ja touhu on rauhoittunut maalihenkilön luona huomattavasti. Ei sillä, että se nyt olisi aikaisemminkaan ollut mitään sikailua, mutta vähän levotonta se oleminen on ollut. Olen myös yrittänyt ottaa Jäynän hallintaan aina löydön jälkeen ja eteenpäin pääsee vain olemalla sivulla nätisti. Tässä piti kuitenkin ottaa vähän takapakkia, koska Jäynä alkoi ennakoimaan maalimiehellä jonkin verran. Se saattoi kesken palkkaamisen hypätä sivulleni, että ”Jatketaan jo!”. Nyt takana on muutamien viikkojen joulutauko, mutta alkuvuodesta ajattelin ottaa tavoitteeksi edelleen hankalammat piilot, että Jäynä oppisi tarkentamaan rauhallisemmin. Viimeaikoina siinä on ollut huomattavissa pientä kaahotusta. Myös se ilmaisu pitäisi ottaa kunnolla työn alle.
Leo on tehnyt hyvin pitkälti perusjuttuja. Viikkotreeneissä sillä lähtee edelleen lapasesta vähän liian helposti, joten olemme tehneet sitä, että alueella ei ole ketään piilossa. Jos herra päättää rynnätä ja juosta, niin eipä ainakaan löydä ketään. Maalimies menee johonkin lähelleni piiloon, joten Leo löytää ihmisen vain tulemalla luokseni ja tekemällä sitä mitä pyydän. Välillä tuntuu, että tästä on ollut apua, mutta välillä Leksa kyllä juoksee kuin puolijauhoinen. Tästä treenien hallitsemattomuudesta huolimatta taidontarkastus vieraalla alueella meni läpi erinomaisin arvosanoin. Leo oli hyvin kuulolla ja näin sen pimeässäkin lähes koko ajan. Ilmaisut olivat erinomaisia, samoin oma etsintäsuunnitelmani. Ainakin etsittävät löytyivät sillä hyvin 🙂 Leksa hakutaidot on nyt tarkastettu taas kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Hassua ajatella, että jos Leksa pysyy kunnossa, niin sen tarvitsee tehdä hakukoe seuraavaksi yhdeksänvuotiaana. Hörökorvaseni täyttää keväällä siis jo kahdeksan vuotta!
Jälkeä ei ole tullut treenattua, mutta pitäisi kyllä. Tokoilu on ollut aika vähäistä ja siitä johtuen herrojen kierrokset treenatessa melkoiset. Jäynän kanssa jäi nyt tekemättä ne 20 metrin seuraamiset ja paikkamakuutreenit. Eli se ei osaa juuri mitään, mutta intoa ja yritystä riittää. Yksissä treeneissä Jäynä päätti tarjota maahanmenoa ratkaisuksi ihan kaikkeen. Kun sitten yritin rauhoittaa tilannetta kävelemällä hetkeksi pois, niin takaani kuului vaan tömähtelyä, kun Jäynä tuli perässä ja syöksyi maahan vähän väliä. On se kyllä melkoinen sankari 😀 Tokoa pitäisi nyt kyllä tehdä ahkerammin, muuten Jäynä-parka kasvaa ihan pellossa. Leokin olisi ainakin teoriassa valmis AVO-luokkaan ”uusilla” säännöillä, kunhan joku vaan ilmoittaisi sen kokeeseen 😉
Viivin kunto on mennyt huonompaan suuntaan. Vien sen ehkä pian tarkastettavaksi ja/tai verikokeisiin. Mummeli on laihtunut, eikä siihen tunnu tarttuvan mitään, vaikka olen yrittänyt pitää sitä vähän lihotuskuurilla. Eilen nypin sen turkkia ja karva oli tosi kuivan tuntuista. Periaatteessa Viivi ei vaikuta erityisen kipeältä tai väsyneeltä, mutta ei se taida ihan kunnossakaan olla 😦 Melko iloisesti se kyllä lenkkeilee niitä pieniä lenkkejä, joita sen kanssa nykyään teen. Välillä otan se mukaan myös metsään juoksemaan, joskus se jaksaa paremmin ja joskus huonommin. Lihaksia neidillä ei juuri enää ole, eikä tietysti voi ollakaan, koska lenkit ovat aika lyhyitä. Kuitenkin mummeli on mielestäni melko virkeässä kunnossa, ehkä sitä vaivaa vaan vanhuus. Toivotaan niin.
Lyhyesti sanottuna meille kuuluu siis hyvää. Oikeastaan tosi hyvää 🙂 Uskon vakaasti siihen, että kun koirien emäntä on onnellinen, niin koiratkin ovat. Jos näin on, niin meillä eletään varsin onnellista aikaa ❤
22.12.2016. Tosi jouluista 😉
rusketusraidat.wordpress.com 