Kevään kuulumisia

Jäynän rallittelukurssi oli ja meni. Meillä jäi kaksi viimeistä kertaa väliin lomareissun ja sairastelun vuoksi ja se hieman harmittaa. Koska me oltiin Jäynän kanssa aika hyviä 🙂 Täytynee katsoa, riittääkö aika siihen, että treenattaisiin lajia eteenpäin. Koskapa päätin tässä kevään mittaan, että lisään myös PK-haun meidän harrastuslistalle. Sen kanssakin menee yksi ilta viikossa, joten ihan kaikkeen ei taas aika riitä. PK-hommien kanssa kun pitää tuota tottistakin treenata vähäsen enemmän. Katsotaan siis, miten haku lähtee sujumaan ja mihin kaikkeen aika ja rahkeet riittää 🙂

Viivin kanssa ei ole treenailtu mitään. Mutta kun nyt olin tuolla Rallytokokurssilla Jäynän kanssa, niin se olisi kyllä Viiville sopiva laji. Että jos keksin, miten saan kaiken mahdollisen mahtumaan kalenteriin, niin miksipä ei… Mutta todennäköisesti en kyllä saa aikakonetta ihan lähitulevaisuudessa, joten voi olla, että vuorokausista vaan loppuu tunnit kesken. Viivin iloksi menen sen kanssa kuitenkin viikonloppuna kokeilemaan Doboa. Luulen, että mummo tulee liekehtimään koko tunnin ajan tavalla tai toisella 😀

Jäynän kanssa on kiintorullatreenit edelleen vaiheessa. Vähän jo tuntui, että homma lähti sujumaan. Mutta sitten tuli taas takapakkia, joten palattiin vähän taaksepäin treeneissä. Ehkä ongelma oli alunperinkin se, että harppasin liian ison askeleen kerralla. Eli siitä, että irtorulla on näkyvillä ja Jäynä näkee sen heti maalihenkilölle mennessä -> siihen, että rullaa ei näy missään ja se pitäisi osata ottaa kaulasta. Tehdään nyt sitten niin, että irtorulla on maalimiehellä, mutta sitä pitää vähän etsiä.  Kun toistoja otetaan useampi, niin välillä Jäynä löytää rullaan maalimieheltä ja välillä kaulaltaan. Eiköhän se tällä saada etenemään 🙂

Sitten Jäynän eturauhasesta. Sehän on nyt kahdesti jo saanut tulehdukseen antibiootit ja hormonit, mutta tulehdus uusi kuitenkin. Nyt oireet palasivat jo kolmannen kerran ja tulehdushan se siellä taas oli. Jäynä nyt sitten kastroitiin, että vaivoista päästään lopullisesti eroon. Ei tarvitse enää kytätä haukkana, että oireileeko se mahdollisesti oikeasti, vai olenko vain luulotautinen. Niin epämääräisiä ja moninaisia nuo eturauhastulehduksen oireet voivat kyllä olla. Jäynällä on myös kaksi veljeä, joten jos kävisi niin, että haluaa jatkaa Jäynän sukua, niin vaihtoehtoja on olemassa. Ei tämä nyt mikään ilonaihe ole ja olisin kovasti toivonut, että tulehdus oli lähtenyt pois kahden kuurin avulla. Mutta koska oman kokemukseni mukaan koira voi elää hyvin täyttä elämää ilmain palluroitaankin, niin tällä nyt mennään. Leikkaus meni ihan ohjelman mukaan ja nyt sitten saikutellaan pari viikkoa. Ensimmäisenä yönä Jäynä oli selvästi kipeä ja valvotti minua. Sen jälkeen toipuminen on lähtenyt hyvin liikkeelle 🙂 Toivotaan, että saan pidettyä haavan puhtaana ja kuivana ja kaikki menee hyvin. Ensimmäiset pari päivää leikkauksen jälkeen on ollut kyllä märkä ja rapainen keli, joten olemme yrittäneet ulkoilla mahdollisimman vähän. Ainakin viimeksi, kun katsoin, haava näytti hyvältä. Pidetään sormet ristissä, että toipuminen jatkuukin hyvin 🙂

Jäynä kotona kastroinnin jälkeen ❤

Jälkikauden saimme polkaistua käyntiin viime viikolla ja kaksi jälkeä meni aika kivasti. Nyt tuleekin sitten heti vähän taukoa sairasloman vuoksi, mutta alun perusteella voimme jatkaa hyvin pitkälti siitä, mihin olemme jääneet. Yritän malttaa viljellä niitä nameja reilusti edelleen, että saadaan pidettyä vauhti ja tarkkuus oikealla tasolla.

Kuvan otti Tiina

Innolla siis menemme tässä kesää kohti. Kaikkea kivaa tiedossa 🙂

Miten meidän rallittelu on lähtenyt käyntiin?

Kaksi rallytokokertaa on takana, joten on aika raportoida 🙂

Jäynä käyttäytyi ensimmäisellä kerralla alkujännityksen jälkeen mallikelpoisesti. Muutamien räyhäävien irtokoirakokemusten jälkeen meillä on ollut ongelmia muiden koirien kanssa. Jäynää jännittää muut koirat aika paljon, mutta se näköjään rentoutuu kyllä, kun mitään pahaa ei tapahdu. Mutta jos jostain kuuluu räyhäämistä ja meuhkaamista, Jäynä kääntyy heti katsomaan, tuleeko joku päälle 😦 Ja koska Jäynästä löytyy aika paljon potkua, se on valmis sanomaan takaisin tarvittaessa. Minulla ja Jäynällä vaan on hieman eri käsitys siitä, koska on tarve sanoa ja koska ei. Minun mielestäni ei oikeastaan koskaan, Jäynän mielestä oikeastaan aina 😉 Suurimman osan ajasta Jäynä oli kyllä minun kanssani yhdessä tekemässä ja aika hyvin meillä menikin 🙂 Toisella kerralla Jäynä ei ollut alkujännityksen jälkeen juurikaan kiinnostunut muista koirista, mutta muuten se oli ylikierroksilla. Haemme nyt tasapainoa siinä, miten paljon minä voin touhata saadakseni Jäynän jakamattoman huomion, mutta että en hetsaa liikaa.

Kotona kyllä otetaan rennosti 🙂

Jos puhutaan teknisestä osaamisesta, niin käännöksiä meidän pitää harjoitella. Olen tehnyt Jäynän kanssa aika paljon suoraa seuraamista, joka päättyy sivulle istumiseen. Kun sitten teen käännöksiä vähän liian hitaasti, Jäynä yrittää istua. Eli ohjaajalle lisää vauhtia käännöksiin ja noin yleensäkin käännöksiä saisi harjoitella lisää. Uusia juttuja Jäynä oppii supernopeasti. ”Saksalainen täyskäännös” onnistui oikeastaan kolmen toiston jälkeen jo niin nopeasti, että en meinannut pysyä Jäynän vauhdissa mukana. Ja kun hidastelin, Jäynä ehti jo tarjota paria variaatiota, eli kierretään takaa sivulle tai sitten kierretään takaa jalkojen väliin, jos minulla on käännös vielä kesken ja jalat vasta ottamassa askelta. Ovat siinä sitten väärässä paikassa ja johonkin täytyy mennä nopeasti 😀 Sitten oli takaperin askelia niin, että koira kävelee edessä ja ihminen siis peruuttaa. Vaikka kävelin takaperin niin nopeasti kun pystyn, Jäynä ehti istua jokaisen askeleen jälkeen. Että intoa ja vauhtia tosiaan on riittävästi, meidän täytyy vaan oppia toimimaan yhdessä 🙂

Näillä yhteistyö pelaa. Hyvässä ja pahassa.

Otsikossa puhutaan rallittelusta, mutta kerron nyt kuitenkin myös muuhun liittyvän jutun. Olen naksutellut Jäynälle olohuoneessa kohteiden kiertämistä. Kotona se kiertää jo tuolia ja kun tuolia ei ollut näkyvissä, tarjosi ruokapöydän kiertämistä. Lenkillä sitten kokeilin mennä puun eteen seisomaan ja odottamaan, että Jäynä tarjoaisi sen kiertämistä. Siinä tuli ne normaalit sivulletulot ja maahanmenot ensin. Sitten Jäynä keksi kiertää puun. Pari kertaa. Viivikin nökötti siinä istumassa, kun kerran ihmisellä on nameja kädessä. Niin Jäynä kiersi Viivin 😀 En ehtinyt palkata, kun se kävi niin äkkiä, enkä ihan heti tajunnut, mitä Jäynä teki. Sen jälkeen kierrettiin vielä yksi golfkentän kyltti muutaman kerran. Mun mielestä on aika kivaa, kun Jäynä osaa yleistää asioita näin hienosti. Olen myös tyytyväinen siihen, että olen onnistunut ainakin alkuopetuksessa niin, että Jäynä tekee asian melko rauhallisesti. Aikaisemmin olen onnistunut tekemään kiertämisestä sellaisenkin ”juoksen ja huudan” -liikkeen, että olen erittäin tyytyväinen rauhalliseen meininkiin. En epäile hetkeäkään, etteikö tuohon liikkeeseen saada vauhtia myöhemmin.

Tähän mennessä olen sitä mieltä, että rallittelu on sopivaa tekemistä meille juuri nyt. Itse tekeminen saa olla vähän sinne päin, haemme enemmän oikeaa fiilistä. Ja sitä, että muiden koirien kanssa voi olla rennosti. Sanoin viimeksi yhdelle kurssikaverille, että jos joku koira tulee meidän luo räyhäämään, tulen käyttäytymään erittäin epämiellyttävästi. Tarkoitus on kasvattaa Jäynän luottamusta siihen, että muiden koirien kanssa saa ja voi olla rauhassa. Ja jos mennään ajatuksessa vielä pidemmälle, niin että minä olisin se, joka hoitaa hankalat tilanteet, eikä Jäynän tarvitsisi niihin puuttua. Toivotaan, että tällaisia tilanteita ei osu meidän kohdalle 🙂

Tämä ei liity rallitteluun, oli vaan hieno auringonlasku hakutreeneissä.

Rullaati rullaa

Jäynän kanssa on treenattua sitä rullailmaisua nyt kuukauden verran melko ahkerasti. Tässä tasapainoillaan sen kanssa, että vire pysyisi sopivana.

Aika nopeasti kävi ilmi, että kun harjoittelemme niin, että maalimies on näkyvillä, Jäynän kierrokset nousee hieman liikaa. Siinä ihmiset jo melkein jännittivät, että lähteekö mukaan pelkkä rulla vai koko käsi (hieman liioiteltuna). Sen vuoksi siirryimme siihen, että ihminen menee jo vähän piiloon rullan kanssa. Tällä saimme rullan ottamisen siistimmäksi. Ongelmilta ei ole kuitenkaan vältytty, koska ajoittain Jäynä pelailee vieläkin rullan kanssa jonkin verran. Ja kun minä jännitän, että miten sen rullan kanssa nyt ollaan, niin hätäilen myös itse. Siinä sitten sähelletään molemmat ja siitä tulee sellainen noidankehä. Jäynä touhottaa hieman liikaa, jonka vuoksi minä yritän olla muka nopeampi. Eli sählään. Ja kun minä sählään, Jäynän touhotus lisääntyy ja minä sähellän lisää. Nyt tavoitteena olisi molemminpuoleinen rauhoittuminen ja keskittyminen. Itse ketju on Jäynälle jo mielestäni aika selvä ja varsinkin näytölle menemisessä on vauhtia ja voimaa. Olen ajatellut, että yritämme nyt saada irtorullilla ketjun toimimaan riittävän hyvin. Kun olemme saaneet säheltämistä vähennettyä ja minäkin osaan, niin sitten se kiintorulla vasta. Sen verran kuitenkin kokeilin kerran, että laitoin rullaan Jäynän pantaan kiinni. Jäynä otti sen suuhunsa about heti, mikä nyt sinänsä on hyvä. En usko, että sen kanssa tulee ongelmaa. Mutta kun sen rullan saa ottaa suuhun vain siellä maalimiehellä. Sen kanssa meillä saattaa olla hieman työtä myöhemmin.

Hieman autettuna huomasin (eli minulle sanottiin asiasta), että rullaa tuodessa Jäynä ei tule eteeni suoraan ja siitä sivulle tullessa se tulee vähän sinne päin. Vinoon ja/tai liian eteen. Näitä aion treenata erikseen, en siinä ketjun aikana lähde hinkkaamaan suoruutta. Iltaruuaalle onkin nyt sitten taas hetkeksi mietittynä tekemistä, kun pitelemme mitä tahansa esineitä Jäynä edessäni istuen. Ja korjaamme sivulletuloa muutenkin, olen lepsuillut asian kanssa ihan liikaa. Pitotreenejä saisi muutenkin tehdä varmasti Jäynän kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti aina. Tai ainakaan vielä homma ei ole niin hallussa, että sitä ei tarvitsisi harjoitella, vaikka aika suuri osa toistoista sujuukin kotona.

Alla kuva eiliseltä illalta. Hyvin pitää ja kovasti ojentaa rullaa minulle silmät innostuksesta palaen. Asenne on kohdillaan. Mutta vinossahan tuo on ihan selvästi. Harjoittelemme siis eteenistumista aluksi vaikka ilman mitään esineitä. Mielestäni olemme korjailleet tätä ennenkin, mutta asia taisi unohtua, kun keskityn enemmän koko ketjuun, enkä niinkään niihin pieniin yksityiskohtiin. Ajattelin kuitenkin hoitaa tämän tylsän hinkkauksen ketjusta erillään, että ilmaisuketju pysyisi mukavana juttuna.

”Oha hämä rulla ja anna hitä ruohaa!”

Uskon ja toivon, että kun sekä minä että Jäynä rauhoitumme hieman ja keskitymme, niin tämä ilmaisu voidaan saada aika nopeastikin pakettiin 🙂 Jäynästä se ei ainakaan jää kiinni, minähän se tässäkin hommassa olen se heikoin lenkki.

Sitten vähän muuta kuin rullajuttuja… Ilmoittauduin Jäynän kanssa Rally-tokon alkeiskurssille, se alkaa muutaman viikon päästä. Koska en nyt näköjään saa itsekseni tämän tokon ja tottiksen kanssa oikein mitään aikaiseksi, niin täytyy mennä kurssille, jossa joku muu antaa kotiläksyjä 😀 Ajattelin, että osaan ottaa itse rennommin, kun otan tällaisen rennomman lajin. Minulla kun tapaa käydä vähän niin, että kun on tavoitteita, niin hauskuus helposti unohtuu, kun treenataan melkein veren maku suussa. Katsotaan, jos vaikka innostutaan tästä enemmänkin 🙂