Rullailmaisun opettelua

Meillä on Jäynän kanssa rullailmaisun opettelu kovassa vauhdissa. Aloitin jo keväällä sillä, että Jäynä haki rullan ihmiseltä ja toi minulle. Aika nopeasti Jäynis tajusi, mistä oli kyse ja vauhtia löytyi. Sitten lisäsin siihen sen, että rullantuonnin jälkeen juostaan uudelleen ihmisen luo ja mennään siellä maahan. Aluksi homma toimi erinomaisesti, mutta sitten Jäynä pudotti rullan muutaman kerran sitä tuodessa. Kun en sitten hyväksynyt pudottelua, koko homma meni Jäynän pienessä päässä ihan sekaisin. Siis pitääkö sitä ruollaa tuoda vai ei? Missä kohdassa pitää mennä maahan? Rullan kanssa vai ilman rullaa? Aika pian Jäynä ei lähtenyt hakemaan rullaa enää ollenkaan, joten laitoin homman kokonaan jäihin.

Harjoittelimme esineiden suussa pitämistä kotona erilaisilla esineillä. Ihan siis vaan sitä, että Jäynä istuu edessäni esine suussa. Siitä sitten lähdimme siihen, että Jäynä toisi esineen minulle ja istuisi eteeni esine suussa. Se kohta tuntui olevan tosi hankala. Esine putosi aina, kun Jäynän takapuoli osui maahan. Raavin hieman päätäni, että miten tässä nyt saisi onnistumisia ja pääsisi palkkaamaan. Jäynä kyllä oppii tosi nopeasti, kunhan se vaan tietää, mitä siltä haluan. Ongelma lähti purkaantumaan sillä, että käskin Jäynän eteeni maahan ja annoin sille esineen suuhun. Siitä pyysin Jäynän nousemaan istumaan esine edelleen suussa. Tämä oli Jäynän mielestä erittäinkin looginen tapa toimia ja näin esine alkoi pysymään siellä suussa loppuun saakka. Siitä sitten lisäsin vähitellen matkaa. Eli Jäynä maahan, esine suuhun ja askel taakse päin. Ihan parissa päivässä homma lähtikin sitten jo sujumaan niin, että Jäynä osasi kantaa esinettä suussaan ja osasi istua sen kanssa eteeni ja odottaa, että otan esineen suusta. Tähän kaikkeen meni aikaa joitakin viikkoja, kun harjoittelimme iltaruuan kanssa.

Aika paljon kuitenkin jännitti syksyllä, kun annoin rullan ensimmäisen kerran maalimiehelle ja pyysi Jäynää hakemaan sen. Ihan pientä epäröintiä oli havaittavissa, Jäynälle ehti siinä alkukesän aikana muodostua tästä hommasta jo hieman epämiellyttävä kuva. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen Jäynä meni kuitenkin jo vanhaan malliin. Nyt minullakin oli enemmän keinoja auttaa Jäynää, kun oli olemassa noutokäsky ja ”Pidä”-käsky.  Nyt pari viikkoa sitten uskalsin yrittää uudelleen koko ketjua. Eli Jäynä on minun luonani ja maalimiehellä on (irto)rulla. Luvan saatuaan Jäynä juoksee maalimiehelle, ottaa rullan ja tuo sen minulle. Sen jälkeen Jäynä istuu sivuuni ja luvan saatuaan juoksee takaisin maalimiehelle ja menee maahan. Ilmassa oli sitä niin sanottua suuren urheilujuhlan tuntua, kun uskaltauduin yrittämään tätä ensimmäisen kerran. Ja homma meni täydellisesti! Sen jälkeen on treenattu tätä koko ketjua viitisen kertaa ja onnistuttu jokaisella toistolla 🙂  Aika hyvä fiilis! Talven aikana olisi tarkoitus treenata rullailmaisu ja hallintahommat kuntoon. Jospa sitten keväällä oltaisiin koekunnossa?

Homma on ollut vähän pitkissä kantimissa. Kesä meni miten meni ja oma treenimotivaatiokin oli hetkellisesti nollassa. Syksyllä olin itse kaksi kertaa flunssassa ja treenejä jäi väliin. Myös työkuvioni kokivat syyskuun alussa melkoisen muodonmuutoksen ja syksyllä on ollut muutamia työmatkoja. Treenitaukoja on ollut vähän väliä, joten ilmaisuasia ei ole oikein päässyt etenemään. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että olemme päässeet yli ilmaisumöröstä 🙂 Siis lähinnä minä olen päässyt, ei kai Jäynällä niin kovin isoa ongelmaa tässä ollutkaan. Muuta kuin epäjohdonmukainen ohjaaja, joka ei osaa sanoa, mitä pitää tehdä.

”Jaa niin, kuinka oli?”