Selvittiin säikähdyksellä :)

Joko se Jäynän törmäys puun kanssa ei ollut niin paha kuin miltä se näytti, tai sitten välittömästi aloitettu hoito auttoi 🙂 Kylki ei ollut ollenkaan huonossa kunnossa, mutta toki Jäynästä muita pieniä jumituksia löytyi. Tassuhaavasta johtuen Jäynä varmaankin vähän varoi toisella etujalalla astumista ja sen vuoksi se terve etujalka oli vähän jumissa. Selässä oli myös pientä jumitusta ja se saattoi olla törmäyksestä johtuvaa. Ja oikea takajalka oli aika jäykkä. On kuitenkin todettava, että varmasti ihan jokaisesta koirasta löytyy aina jotain, kun se käsitellään nenänpäästä hännänpäähän. Käyn itsekin säännöllisesti osteopaatilla ja aina jotain vikaa löytyy, vaikka olisi kuinka yrittänyt liikkua säännöllisesti ja oikein.

Jäynän etujalat saatiin hyvin hoidettua, samoin selkä. Tuo takajalka on mahdollisesti sellainen, että se tulee vaivaamaan Jäynää aina enemmän tai vähemmän. Jäynällähän on se LTV1 ja se saattaa aiheuttaa jotain jumitusta takapäähän. Ainakin se on lapsesta saakka liikkunut epäpuhtaasti, eli peitsannut aika paljon. Lihaksisto Jäynällä on kuitenkin hyvin tasapainossa, eikä tuo sen epäpuhdas liikkuminen tunnu aiheuttavan muuta ongelmaa kuin että se näyttää vähän tyhmältä. Yritän pitää Jäynän lihakset kunnossa liikkuttamalla Jäynää erilaisissa maastoissa vapaana ja käyttämällä sitä säännöllisesti hieronnassa ja muissa käsittelyissä. Ainakin tähän saakka ollaan pärjäilty mainiosti, eikä mikään viittaa siihen, että ongelmia olisi jatkossakaan.

Joulupesun jälkeistä kuivattelua

Hyvistä uutisista innostuneena käytiin eilen Jäynän kanssa lenkillä lelun kanssa. Annoin Jäynän juoksennella vapaammin ja tehtiin lelun kanssa pieniä tottisjuttuja läheisessä puistossa. Kotiin palasi puolet painavampi narulelu, johon oli imeytetty varmaan pari desiä kuolaa. Illalla aloittelin Jäynän kanssa nenäkosketuksen opettelua vähä niinku muuten vaan ja yleisen hyödyn kannalta. Luulin, että se on helppo ja nopea opettaa. Niin eihän se ihan niin mennyt… Jäynä ehti tarjota maahanmenoa, tuomista, tassulla huitomista ja haukkumista sen nenäkosketuksen lisäksi. Että voipi mennä jokunen ilta, että saadaan tuolta poimittua se haluttu juttu, enkä vahingossa naksauta väärästä asiasta, kun tuo kaveri on aika hemmetin nopea 😀

Jäynä haluaa lähteä mummolasta, toi kengät syliin 😀

Näyttää siis siltä, että päästään aloittamaan vuosi melkein puhtaalta pöydältä 🙂 Varasimme PK-porukalla hallivuoronkin helmi-maaliskuulle, joten säännöllistä tottistelua/tokoa olisi tiedossa. Jospa hommat lopultakin etenisi silläkin saralla, kun treenaillaan muutenkin kuin vaan joskus ja juhannuksena. Innolla siis harrastusvuotta 2020 kohti ❤

Saikuti saikuti…

Voi tuota kovan onnen Jäynää 😦 Sille kyllä sattuu ja tapahtuu ihan yhtenään, onneksi ei kuitenkaan nyt mitään isompaa tällä kertaa. Toivottavasti.

Marraskuulla Jäynä oli pari viikkoa saikulla pienen tassuhaavan takia. Se ilmeisesti astui johonkin tosi pieneen lasinsiruun ja anturaan tuli pieni haava. Luonnollisesti siinä kävi vielä niin, että haava parani aluksi hyvin. Sitten eräänä kuraisena ja pimeänä iltana en pimeässä nähnyt, että Jäynän jo hyvin parantuneesta tassusta oli liukunut tassuun sidottu side pois haavan päältä ja kotiin tullessa haava oli täynnä kuraa 😦  Huuhtelin ja puhdistin haavan huolellisesti, eikä haava onneksi tulehtunut. Jokusella päivällä parantuminen taisi viivästyä tämän takia. Aika pienellä kuitenkin päästiin ja ehdittiin vielä pari kertaa treeneihin ennen joulutaukoa.

Jäynän pahan mielen korva ja paketoitu tassu

No kun joulutauko sitten alkoi olla lopullaan, niin Jäynä yllätti jälleen. Olimme eväsretkellä ihmis- ja koirakaverin kanssa ja siinä koirakaverin kanssa rallatellessaan Jäynä törmäsi puuhun kylki edellä. Sillä tavalla huolella 😦 Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että näimme tapahtuman ja sillä ihmiskaverillani sattuu olemaan pieni käsikäyttöinen laser, jonka sain lainaan jo heti samana iltana. Nyt olen sitten syötellyt Jäynälle tulehduskipulääkettä ja laseroinut kylkeä 2 – 3 kertaa päivässä. Jäynä ei vaikuta kovin kipeältä, mutta kyllä se vähäsen oireilee tuota kylkeään. Ilmeisesti (toivottavasti paranemassa oleva) ruhje vähän kutisee tai kihelmöi, koska Jäynä rapsuttelee kylkeään ajoittain. Laseroidessa Jäynä myös tuntuu aristelevan joitakin kohtia. Onneksi Jäynä kuitenkin näyttää liikkuvan ihan hyvin ja se venyttelee aika paljon. Venyttely tietysti kielii siitä, että jotain tuntemuksia sillä on. Mutta ei ole kuitenkaan niin kipeä, etteikö saisi venyteltyä. Sunnuntaina vien Jäynä hierottavaksi ja käsittelyyn asiantuntijalle. Päädyimme siihen, että laseroin Jäynää itse viikon verran ja annan tulehduskipulääkettä. Näin mahdollinen tulehdus saataisiin ensin pois ja kylki voitaisiin käsitellä paremmin. Parin päivän päästä siis selviää, kävikö meille kuinka pahasti. Toivottasti välittömästi aloitettu hoito olisi auttanut ja selvittäisiin tästä vähällä.

Mutta näin tällä kertaa. Olemme kuitenkin saaneet lenkkeiltyä aluksi tassu paketissa ja nyt sitten rauhallisesti vain kahdestaan, mutta melkein normaalia elämää kuitenkin. En ole viitsinyt treenailla Jäynän kanssa nyt oikein mitään kotosallakaan, kun en tiedä, onko se kovin kipeä. Onneksi tähän saikkujen väliin meni kätevästi kuitenkin Myytin Pohjanmaan miitti, josta sain hyviä treenivinkkejä tokoon ja tottikseen. Ehdimme tehdä myös muutaman jäljen saikkujen ja lomien välillä. Kunhan kylki on taas kunnossa ja minä saanut lomailtua, niin meillä on ainakin hyvä suunnitelma, mistä jatkamme treenejä 🙂

Myytinläiset 🙂