PK-hakua

Treenamme talvella PK-hakua aika paljon parkkipaikoilla, koska metsässä on hieman hankala päästä liikkumaan, jos lunta on reiteen saakka.

Nämä parkkistreenit on todella hyviä tekniikkatreenejä 🙂 Voidaan harjoitella suoraan menemistä, kun se on mahdollista toisin kuin näissä meidän metsissä. On myös helpompi puuttua kaikenlaiseen mutkitteluun ja vaatia menemään suoraan, kun koiran näkee koko ajan ja sen on tosiaan mahdollista mennä suoraan. Metsässä on koko ajan vähän harmaalla alueella, että voinko vaatia, onko koiran edes mahdollista mennä suoraan. Samalla voidaan harjoitella erilaisten esteiden ja maastojen ylittämistä sekä ylämäkeen ja alamäkeen menemistä häiriöistä puhumattakaan. Jäynän kanssa on edetty teknisesti aika paljon talven aikana. Jäynä menee aika suoraan ja minä muistan edetä keskilinjalla. Ainakin muutamat viimetreenit Jäynä on osannut tuoda rullaa jo eteenpäin, eikä juokse samaa linjaa edestakaisin. Sanoisin, että se, että treenaan kahta aika erilaista hakua samaan aikaan, aiheuttaa ainakin PK-haun puolella hieman hitaampaa edistymistä. Mutta onneksi meillä ei ole kiirettä, valmiissa maailmassa 🙂

Tällä viikolla treeneissä taputin itseäni selkään, kun tajusin hyödyntää melkein myrskylukemissa puhaltavan tuulen. Jäynälle tehtiin ensimmäistä kertaa ihan suunnitelmalliset L-treenit, kun tähän saakka on keskitytty aika paljon siihen, että se osaisi juosta suoraan eteenpäin sen 50 metriä ja sieltä löytyy ukko. Nyt se juoksi suoraan eteenpäin viitisenkymmentä metriä ja siellä se sitten sai hajun maalihenkilöstä, joka oli keskilinjaan nähden edessäpäin parisenkymmentä metriä. Ja yllättävää kyllä, treeni onnistui melko täydellisesti! Jäynä tosiaan teki todella hienot ”ällät” ja loppua kohden hoksasi myös tuoda rullan minulle vähän suorempaa linjaa, eikä juossut takaisin samaa reittiä, mitä oli aluksi mennyt. Hyvä treeni, parempi mieli 🙂 Kerrankin hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty.

Tässä alkaa tämä maastopuoli näyttää jo aika hyvältä. En toki ole niin lapsellinen kuitenkaan, että uskoisin parkkipaikkojen suorien hienojen pistojen siirtyvän metsään itsestään. Mutta on kuitenkin edetty tosi hyvin asioissa. Mutta se tottispuoli sitten… Siitä minulla ei ole oikein muuta kerrottavaa kuin että talven aikana olen saanut esiin yhden ongelman, joka tulee mahdollisesti vaatimaan jonkin verran työstöä. Sen kaiken lisäksi, mitä ei ole vielä edes pahemmin tehty. Edelleen siis sitä kadonnutta toko/tottismotivaatiota etsimässä…