NoseWork ja muita treenejä

Niin, miten se meidän NoseWork-kurssi meni? No sehän meni hyvin 🙂 Parin lyhyen harjoituksen aikana Jäynä oppi jo laittamaan nenän purkkiin ja vähän erottelemaan kahta purkkia, joissa toisessa oli hajua ja toisessa ei. Laji tuntui itsestäkin aika kivalta ja ei siellä onneksi tarvinnutkaan koiran osata tehdä asioita hitaasti 😀 Ajattelin, että voitaisiin treenata näitä perusasioita kotona vaikka kanelitangon palalla. Siis että etsitään tiettyä hajua ja sitä ilmaisua. Kanelitankoja olen jo saanut hankittua, nyt pitäisi miettiä muita käytännön juttuja. Mutta nythän aikaa on, kun kaikki treenit on tauolla 😦

Tottishommissa on tehty myös yhtä ja toista. Pidän nykyään melko tunnollisesti treenipäiväkirjaa ja sinne on noussut paljon juttuja, joita pitää treenata. Ehkä BH:ssa tarvittavat asiat on jo aika hyvin kasalla, joten pitäisi varmasti treenata jo kokonaisuuttakin vähän enemmän. Tai siis kasalla ja kasalla… kaikki liikkeet on vähän sinne päin, en ole oikein itse tyytyväinen itseeni. Jäynä tietysti tekee sillä tasolla, minkä minä olen sille opettanut. Mutta vaikka me ei olla tehty kaikkea ihan viimeisen päälle tarkasti, niin onneksi Jäynän tekeminen on kuitenkin iloista.

Pari viikkoa sitten tottikset Jäynän kanssa ei oikein sujuneet. Se oli jotenkin jähmeä ja kun kokeilimme kantamista ja koiran antamista toiselle ihmiselle, niin Jäynä rimpuili. Jäynä ei yleensä rimpuile sylissä, koska sitä on treenattu lapsesta asti. Ajattelin, että jotenkin se treeni tuntui nyt väärältä. Tai enemmänkin niin, että Jäynä ei ollut oma itsensä. Viikonloppuna meillä olikin jo varattuna kattava rankakäsittely/hieronta Jäynälle ja sieltähän se selvisi, miksi kantaminen oli Jäynän mielestä epämukavaa. Sillä oli rintaranka kunnolla jumissa. Käsittelyssä jumi lähti onneksi hellittämään hyvin, eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. Mutta eipä ihme, että kanniskelu ei Jäynää oikein kiinnostanut. Jäynällä oli muitakin jumeja, todennäköisesti tuolla jäätiköllä lenkkeilystä johtuvaa. Ei mitään huolestuttavaa siis 🙂 Jäynän kanssa nyt vaan täytyy käydä aika säännöllisesti hoidettavana, kun se on tuollainen touhottaja ja tekee asiat tunteella ❤ Siinä ei paljon edessä pönöttävät puut tai kivet vauhtia hidasta.

Omatoimista ”rankahuoltoa” 😀

Jälkeä olemme tehneet myös jonkin verran haun lisäksi. Viimeksi treenasimme teräviä kulmia ja kuten odotettua, Jäynä meni kulmasta vähän yli. Mutta vain jokusen metrin. Sitten oikea suunta löytyi, mutta Jäynä halusi kuitenkin tarkistaa, ettei jälki sittenkin menisi johonkin toiseen suuntaan. Muistan, että Leolla oli kulmien kanssa ihan samanlainen vaihe. Eli oikeastaan kulmat meni jo oikein, mutta jostain syystä piti kuitenkin tehdä varmistuskierros. Ainakin Leon kanssa tämä vaihe meni ohi, joten en ole Jäynänkään kanssa asiasta millään tavalla huolissani. Kyllä se vielä oppii luottamaan itseensä kulmienkin kanssa 🙂 Muuten meidän jälkihommat sujuu aika hyvin. Jäljennostot on edelleen melkoista roiskimista, mutta mielestäni siinäkin on päästy eteenpäin sillä, että olen tehnyt Jäynälle nostoja vähän helpommasta kulmasta enemmän. Ja välillä vaan hankalampia. Ja se mistä tykkään Jäynän kanssa jäljestäessä on se vauhti. Se on sopiva. Ja pystyn jäljestämään Jäynän kanssa myös ilman liinaa. Jäynä jää odottelemaan minua, jos en pysy mukana, tai tulee hakemaan. Voiko näin yhteistyökykyistä koiraa ollakaan ❤ Otan nyt ilon irti tästä yhdessä tekemisestä samalla peläten, että Jäynä jossain vaiheessa tajuaa, että minä olen oikeastaan melko hyödytön osanen näissä etsintähommissa ja hän tekee hommat paremmin ilman minua. Tai sitten se on vaan niin huomaavainen ja kiltti, että pitää mut hommassa mukana kaikesta huolimatta.

Arjessa ollaan nähty aika paljon vaivaa ohitusjuttujen eteen. Meillä on lenkillä mukana pallo, jonka kanssa ohitukset menee jo melko hyvin. Joskus vastaan tulee melkoista loppuvastustajakamaa ja sellaisten ohittaminen on vielä liian vaikeaa. Jäynä ei vieläkään luota siihen, ettei huutava ja remmissä riehuva koira tule päälle 😦 Jäynä selvästi yrittää, mutta ei vaan voi olla vilkuilematta. Ja kun se sitten huomaa, että ”vastustaja” riehuu räkä roiskuen, niin ei vaan pysty. Mutta fiksusti käyttäytyvien koirien ohi päästään jo pääsääntöisesti hyvin ja hankalammatkin menee, jos voidaan väistää vähän sivummalle. Mutta on tämä kyllä välillä turhauttavaa, kun homma jo sujuu, kunnes jonain päivänä ei taas sujukaan. Yksi huono ohitus ja tuntuu, että ollaan melkein lähtöpisteessä jälleen kerran. Mutta eiköhän tämä joku päivä korjaannu, jos vaan itse saan pidettyä oman pääni kylmänä.

Lenkkien vakiovaruste