Viivi

Vinku

Nimi: Karvahaalarin Fiba
Rotu: Parsonrussellinterrieri
Syntymäaika: 07.07.2004

Viivi tuli elämääni 24.9.2004. Se on ensimmäinen harrastuskoirani ja sen vuoksi neidin kanssa on kokeiltu aika montaa lajia. Vuosien varrella on kokeiltu ainakin tokoagia, näyttelyitä, tokoa, flyballia, agilitya, metsästystä, verijälkeä, koiratanssia ja pelastuskoiratoimintaa. Näyttelyissä Viivi olisi varmaankin menestynyt enemmänkin, mutta minua näyttelyhomma ei sytytä isommin. Suomen muotovalioksi asti sen kanssa tuli kuitenkin käytyä, vaikka Viivi ei oikein koskaan arvostanutkaan pöydälle nostamista ja kopelointia. Tokoa harrastelimme useammankin vuoden, mutta koska Viivi on aika epäluotettava ja arvaamaton muiden koirien seurassa, meidän suurimmaksi saavutukseksi jäi yksi virallinen tokokoe, josta tuloksena ALO3. Turhanpäiväisiä temppuja Viivi osaa varmaankin pari tusinaa ja esittelen niitä mielelläni uusille uhreille, joita Viivin kuolemiset, tanssimiset ja pyörimiset jaksavat kiinnostaa.

Ainut laji, jota harrastimme pidempään, oli pelastuskoiratoiminta. Viivi toimikin hälytysryhmässä viisi vuotta, joskin sen käyttö hälytyksissä oli aika vähäistä. Harjoituksissa Viivi sai touhata hyvinkin aktiivisesti puolivuotiaasta melkein kymmenenvuotiaaksi saakka. Vinku on eläkkeellä harrastuksista terveysongelmien vuoksi, mutta sen kanssa käydään pelastuskoiraharjoituksissa satunnaisesti mielenvirkistykseksi. On Viivin ansioita, että löysin tämän itselleni tärkeän harrastuksen, joka jatkuu nykyään Leon ja Jäynän kanssa.

Tämä pieni-suuri koira on opettanut minulle hyvin paljon koirista ja minusta itsestäni. Luonteeltaan Viivi ei ole mitenkään helpoimmasta päästä, enkä ole itse osannut elää sen kanssa oikein. Alkuvaiheessa tehtyjä virheitä en ole saanut korjattua sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta ja nykyään Viivi saa olla sellainen kun se on: Super-iloinen ja aktiivinen pieni terrieri, jolla on äärimmäisen lyhyt pinna ja äärimmäisen suuri tahto. Kun Viivi ei saa tahtoaan läpi, sen kuulee koko naapurusto, koska lähden todella usein sen huutoon ja riehumiseen mukaan. Viivi on kuitenkin valloittanut persoonallisella olemuksellaan joidenkin ihmisten sydämen ja sille voisi melkein perustaa jonkun epävirallisen faniklubin. Olen usein sanonut, että toivottavasti Viivi on niin sanottu ”Once In a Lifetime” -koira, koska en kuitenkaan halua ehkä omistaa toista vastaavaa persoonaa enää koskaan. Enkä usko, että se voisi olla mahdollistakaan, koska on olemassa vain yksi Viivi, the Queen of Everything.

Kaikessa haastavuudessaan Viivi on minulle hyvin rakas pikkueläin, joka naurattaa ja huudattaa minua lähes päivittäin. Se on laumamme kiistaton johtajatar ja menemme välillä äärimmäisyyksiin pitääksemme Hänet tyytyväisenä. Minä mukaanluettuna.

Viivi lähti viimeiselle matkalle lähes 15,5-vuotiaana 5.12.2019.