Blogin päivittäminen on näköjään ihan retuperällä, en edes osaa sanoa, että miksi. Mutta koronan aiheuttama treenitauko on tällä hetkellä ainakin taakse jäänyttä elämää, joten treenit pyörivät taas täyttä häkää.
Aloittelimme viikkotreenit heti kun lupa tuli, olisiko se ollut joskus toukokuulla. Ahkerasti olemme yhdessä treenailleet, vaikka kesäloma-aika aiheutti jälleen pientä taukoilua. Oli tarkoitus pitää treenejä normaalisti, mutta minä, kuten moni muukin, olin reissussa ja pois paikkakunnalta useammankin viikon. Elokuulla polkaisimme yhdistyksessä kuitenkin koekauden käyntiin ja oli viimeinkin myös sen meidän VIRTA-tarkastuksen aika. VIRTA on siis pelastuskoirien viranomaistarkastus, jossa on tarkoitus tehdä oikeaa etsintää simuloiva useamman tunnin etsintä, joka arvioidaan. Meidän koepäivälle sattui mukava 27 asteen helle, mutta suoritimme Jäynän kanssa kuitenkin tarkastuksen hyväksytysti. Parantamisen varaakin jäi, mutta aika hyvin me vedettiin se 2,5 tuntia metsässä hikoillen. Jäynän vahvuus on ilmavainu ja jälkiasioiden harjoittelua jatkamme edelleen. Jäljen suunnan valitseminen etenkin on meillä heikkous, jota olemme kyllä aika paljon harjoitelleetkin, mutta jatkamme harjoituksia edelleen. Mutta olemme Jäynän kanssa nyt kuitenkin hälytyskelpoisia molemmat ja saamme mennä oikeisiin etsintöihin! Tätä varten tässä on tehty hommia vuosikaupalla, joten olen kyllä todella onnellinen 🙂
Hälykoirakko ❤
Kesän aikana olemme retkeilleet Jäynän kanssa ahkerasti pitkin Lappia ja Kainuuta. Kesäkuulla lähdimme juhannukseksi Muonioon ja pääsimme ihailemaan siellä mökkeilevän kaverin kanssa alueen parhaat nähtävyydet. Taivaskero ja Särkitunturi tuli huiputettua ja käytyä useammalla saamelaisten pyhällä paikalla. Maisemat ja tunnelma olivat todella kohdillaan, kuten myös sää. Heinäkuulla meidän lomasuunnitelmat muuttuivat jokusen kerran, mutta päädyimme lähtemään pitkin Suomenmaata vesiputouksia katsomaan. Hepoköngäs oli näyttävä, kuten myös muutamat vähemmän tunnetut putouokset kuten vaikka Myllykoski ja Härkäahonkoski. Hienoin paikka oli kuitenkin mielestäni Kullaojan vesiputous Sallassa. Olimme Jäynän kanssa siellä ihan kahdestaan ja aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti. Se oli oikea satumetsä keskellä erämaata ja henkeäsalpaavia maisemia. Lomareissullemme mahtui muutama seikkailu, joista osa oli edes vähän suunniteltuja, mutta suurin osa ei sitten yhtään 😀 Jäynän kanssa on kuitenkin niin vaivatonta ja helppoa reissata, että voimme mennä oikeastaan mihin vaan, kunhan meillä on rinkassa teltta ja molemmille evästä. Reilun viikon eräilyn jälkeen oli kuitenkin mukava palata kotiin oman pesuhuoneen ylellisyyteen.
Taivaskerolla
Särkitunturilla
Ölökynperässä aamupalan laittelua
Kullaojanputous
Olemme nautiskelleen Jäynän kanssa yhteisestä ajasta ja sen helppoudesta. Muutaman viikon kuluttua elämämme nimittäin menee sekaisin, kun pienenpieni bordercolliepoika astelee kotiimme laittaen sen todennäköisesti ihan mullin mallin 😀 Olen yrittänyt kertoa Jäynälle tästä tulevasta elämänmuutoksesta monin eri tavoin, mutta se taitaa olla kuitenkin aika tietämätön siitä mitä tuleman pitää. Ja niin taidan olla minäkin. Nähtäväksi jää, saammeko herttaisen karvapalleron vai hirvittävän piraijan seuraksemme. Luulisin, että sopivassa suhteessa molempia.
rusketusraidat.wordpress.com 