Tervetuloa Kuje!

No menihän meidän arki aika sekaisin, kun Kuje tupsahti kotiimme maanantaina 31.8.2020. Se on ollut tähän mennessä enemmän piraija kuin suloinen karvapallo 😀 Olemme Jäynän kanssa molemmat välillä vähän helisemässä pennun puruinnon kanssa, mutta pikkuhiljaa asia menee kyllä parempaan suuntaan.

Makkaranpainstoreissulla. Laitoin yöpaidan päälle, että Kuje voi ottaa päiväunoset

Jäynä on ollut ihan loistava isoveli leikittämällä ja komentamalla pentua sopivassa suhteessa. Aluksi Kujetta vähän jännitti, kun Jäynä oli turhankin innokas leikkisetä, mutta nyttemmin ne on löytäneet yhteisen sävelen. Varmaan sekin on auttanut, että Kuje on jo vähän isompi kun meille tullessa.

Noin vaan pentu kellistää yli 20-kiloisen aikuisen koiran 😉

Tässä opetellaan kaivamaan

Että katsotaan nyt mitä tuosta kasvaa 🙂 Ainakin se tuntuu oppivan uusia asioita melkoisella vauhdilla nyt kun olen sille alannut edes jotain opettamaan. Ensimmäinen viikko meni kyllä ihan siihen, että opeteltiin tuntemaan toisiamme ja saimme rutiinit pyörimään. Nyt Kuje on ollut hakutreeneissä jo jokusen kerran ja naksuttimen kanssa on opeteltu jotain pikkujuttuja. Enemmän tässä on kuitenkin tutustuttu maailmaan käymällä esimerkiksi kaupunkikävelyllä ja veneilemässä. Yksi viikonloppu oltiin jo mökkeilemässäkin ja se meni yllättävän hyvin 🙂

Ritilän päällä voi ihan hyvin tutkia sen läpi kasvavia juttuja

Ja veneillessä voi nukkua, vaikka olikin vähän aaltoja

Virta läpi ja lomailua

Blogin päivittäminen on näköjään ihan retuperällä, en edes osaa sanoa, että miksi. Mutta koronan aiheuttama treenitauko on tällä hetkellä ainakin taakse jäänyttä elämää, joten treenit pyörivät taas täyttä häkää.

Aloittelimme viikkotreenit heti kun lupa tuli, olisiko se ollut joskus toukokuulla. Ahkerasti olemme yhdessä treenailleet, vaikka kesäloma-aika aiheutti jälleen pientä taukoilua. Oli tarkoitus pitää treenejä normaalisti, mutta minä, kuten moni muukin, olin reissussa ja pois paikkakunnalta useammankin viikon. Elokuulla polkaisimme yhdistyksessä kuitenkin koekauden käyntiin ja oli viimeinkin myös sen meidän VIRTA-tarkastuksen aika. VIRTA on siis pelastuskoirien viranomaistarkastus, jossa on tarkoitus tehdä oikeaa etsintää simuloiva useamman tunnin etsintä, joka arvioidaan. Meidän koepäivälle sattui mukava 27 asteen helle, mutta suoritimme Jäynän kanssa kuitenkin tarkastuksen hyväksytysti. Parantamisen varaakin jäi, mutta aika hyvin me vedettiin se 2,5 tuntia metsässä hikoillen. Jäynän vahvuus on ilmavainu ja jälkiasioiden harjoittelua jatkamme edelleen. Jäljen suunnan valitseminen etenkin on meillä heikkous, jota olemme kyllä aika paljon harjoitelleetkin, mutta jatkamme harjoituksia edelleen. Mutta olemme Jäynän kanssa nyt kuitenkin hälytyskelpoisia molemmat ja saamme mennä oikeisiin etsintöihin! Tätä varten tässä on tehty hommia vuosikaupalla, joten olen kyllä todella onnellinen 🙂

Hälykoirakko ❤

Kesän aikana olemme retkeilleet Jäynän kanssa ahkerasti pitkin Lappia ja Kainuuta. Kesäkuulla lähdimme juhannukseksi Muonioon ja pääsimme ihailemaan siellä mökkeilevän kaverin kanssa alueen parhaat nähtävyydet. Taivaskero ja Särkitunturi tuli huiputettua ja käytyä useammalla saamelaisten pyhällä paikalla. Maisemat ja tunnelma olivat todella kohdillaan, kuten myös sää. Heinäkuulla meidän lomasuunnitelmat muuttuivat jokusen kerran, mutta päädyimme lähtemään pitkin Suomenmaata vesiputouksia katsomaan. Hepoköngäs oli näyttävä, kuten myös muutamat vähemmän tunnetut putouokset kuten vaikka Myllykoski ja Härkäahonkoski. Hienoin paikka oli kuitenkin mielestäni Kullaojan vesiputous Sallassa. Olimme Jäynän kanssa siellä ihan kahdestaan ja aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti. Se oli oikea satumetsä keskellä erämaata ja henkeäsalpaavia maisemia. Lomareissullemme mahtui muutama seikkailu, joista osa oli edes vähän suunniteltuja, mutta suurin osa ei sitten yhtään 😀 Jäynän kanssa on kuitenkin niin vaivatonta ja helppoa reissata, että voimme mennä oikeastaan mihin vaan, kunhan meillä on rinkassa teltta ja molemmille evästä. Reilun viikon eräilyn jälkeen oli kuitenkin mukava palata kotiin oman pesuhuoneen ylellisyyteen.

Taivaskerolla

Särkitunturilla

Ölökynperässä aamupalan laittelua

Kullaojanputous

Olemme nautiskelleen Jäynän kanssa yhteisestä ajasta ja sen helppoudesta. Muutaman viikon kuluttua elämämme nimittäin menee sekaisin, kun pienenpieni bordercolliepoika astelee kotiimme laittaen sen todennäköisesti ihan mullin mallin 😀 Olen yrittänyt kertoa Jäynälle tästä tulevasta elämänmuutoksesta monin eri tavoin, mutta se taitaa olla kuitenkin aika tietämätön siitä mitä tuleman pitää. Ja niin taidan olla minäkin. Nähtäväksi jää, saammeko herttaisen karvapalleron vai hirvittävän piraijan seuraksemme. Luulisin, että sopivassa suhteessa molempia.

Treenit tauolla, kuten kaikilla

Kaikki yhteistreenit on nyt meillä tauolla, kuten kaikilla muillakin. Myös salilla käyminen on tauolla, joten aikaa riittää Jäynän kanssa touhailuun 🙂

Etätyökaveri

Hankin itselleni juoksuvyön, että voin juosta Jäynän kanssa muuallakin kun jossain perämetsillä. Siis kun aluksi käytiin hölkkäilemässä aina niin, että Jäynä sai juosta vapaana. Noh, parin lenkin jälken Jäynä yllättäen keksi, että tässähän voisi vetää sillä tavalla tasaisesti. Aluksi se jolkotteli vaan mukana, eikä oikein tajunnut sitä vetämistä. Mutta kun se sitten tajusikin, piti hankkia kunnolliset vetovaljaat Jäynälle myös. Ei olla päästy juoksemaan vielä kovin montaa kertaa, mutta varusteet on nyt ainakin kunnossa 🙂 Kunhan tuo satanut lumi ja jää tuosta taas kaikkoaa, niin jatkamme uusien ennätysten metsästystä, koska mun juoksuharrastus on erittäin alussa vielä. Kun lähtötaso on melkein nollassa, niin suunta on vain ylöspäin.

Valjasostoksilla

Tottishommissa olen yrittänyt pitää löytynyttä intoa yllä sellaisella säännöllä, että iltaruokaa ei saa antaa ruokakiposta, vaan se pitää antaa treeninameina. Olen myös kirjoittanut itselleni aina pariksi viikoksi listan treenattavista jutuista, että ei voi käyttää sitä tekosyytä, että ei oikein keksi mitä pitäisi tehdä. Nyt on jumpattu kaukokäskyjen asentojenvaihtoja niin, että takajalat ei liiku. Aika paljon vielä autan Jäynää, mutta edistystä on selvästi tapahtunut. Toinen helppo juttu on ollut se, kun lähden Jäynän sivulta ja kun palaan siihen. Jäynä on ollut niissä tilanteissa vähän rauhaton, etenkin siinä kun palaan viereen. Eipä ole enää 🙂 Tai ei ollut ainakaan pari iltaa sitten. Laiskoina iltoina on tehty edes pidempi paikkamakuu. Ja sitten on tietysti semmonen takaportti, että on jos on treenattu jo päivällä jotain, vaikka jälkeä, niin saa sittenkin antaa iltaruuan kiposta 😀 Että vähän tulee kyllä käytettyä tekosyitä, mutta on nyt kuitenkin treenattu edes jotain, mikä meidän tilanteessa on askel oikeaan suuntaan.

NoseWork-juttuja yritin myös tehdä, mutta totesin, että varusteeni ovat hieman puutteelliset. Pitäisi nyt askarrella joku teline purkeille tai keksiä jotain muuta. Jäynä ja etenkin minä turhauduimme vähän turhan nopeasti, kun vesilasit vieri pitkin lattioita ja muovirasiat meni edellä, jos niitä vähänkin koski.

Jälkeä olemme tehneet myös jonkin verran. Ja olemme taas tilanteessa, että homma ei oikein suju. En vaan ole vieläkään saanut kiinni siitä, että mitä teen väärin. Ehkä teen liian tylsiä treenejä tai jotain. Jäynä osaa edelleen jäljestää todella hyvin, mutta se ei vaan jaksa/halua keskittyä jälkeen pitkiä pätkiä kerrallaan. Toisaalta se löytää sieltä jäljeltä jopa pienet kolikot metsässä ja toisinaan hukkaa helpon jäljen ilman mitään selkeää syytä. Olen ajatellut, että ehkä se vapaana jäljestäminen on opettanut Jäynän roiskimaan vähän liikaa. Että ei nyt olla tehty sitä hetkeen, eikä varmaan tehdäkään. Yritämme tehdä nyt vaan erilaisia treenejä ja haarukoida, että mikä se asia on, joka on ongelman ydin. Eiköhän se jälleen kerran löydy sieltä minun päästä liinaa. Turhauttavaa joka tapauksessa, kun koira selvästi osaa, mutta joku siinä nyt vaan tökkii.

Pieni metalliesine löydetty ja ilmaistu

Kaikenlaisen treenailun lisäksi ollaan lenkkeilty ja ulkoiltu paljon. Jäynä tuntuu olevan tyytyväinen pidempiin lenkkeihin ja useisiin eväsretkiin. Myös koirakavereiden kanssa on käyty välillä lenkillä (omistajat turvaväliä pitäen), että Jäynäkin saa oikoa raajojaan kunnolla. Tosin silläkin taitaa olla päiviä, että se toivoisi mun lähtevän aamulla normaalisti töihin, että saisi nukkua rauhassa.

Kaverukset pysäytetty poseeraamaan

NoseWork ja muita treenejä

Niin, miten se meidän NoseWork-kurssi meni? No sehän meni hyvin 🙂 Parin lyhyen harjoituksen aikana Jäynä oppi jo laittamaan nenän purkkiin ja vähän erottelemaan kahta purkkia, joissa toisessa oli hajua ja toisessa ei. Laji tuntui itsestäkin aika kivalta ja ei siellä onneksi tarvinnutkaan koiran osata tehdä asioita hitaasti 😀 Ajattelin, että voitaisiin treenata näitä perusasioita kotona vaikka kanelitangon palalla. Siis että etsitään tiettyä hajua ja sitä ilmaisua. Kanelitankoja olen jo saanut hankittua, nyt pitäisi miettiä muita käytännön juttuja. Mutta nythän aikaa on, kun kaikki treenit on tauolla 😦

Tottishommissa on tehty myös yhtä ja toista. Pidän nykyään melko tunnollisesti treenipäiväkirjaa ja sinne on noussut paljon juttuja, joita pitää treenata. Ehkä BH:ssa tarvittavat asiat on jo aika hyvin kasalla, joten pitäisi varmasti treenata jo kokonaisuuttakin vähän enemmän. Tai siis kasalla ja kasalla… kaikki liikkeet on vähän sinne päin, en ole oikein itse tyytyväinen itseeni. Jäynä tietysti tekee sillä tasolla, minkä minä olen sille opettanut. Mutta vaikka me ei olla tehty kaikkea ihan viimeisen päälle tarkasti, niin onneksi Jäynän tekeminen on kuitenkin iloista.

Pari viikkoa sitten tottikset Jäynän kanssa ei oikein sujuneet. Se oli jotenkin jähmeä ja kun kokeilimme kantamista ja koiran antamista toiselle ihmiselle, niin Jäynä rimpuili. Jäynä ei yleensä rimpuile sylissä, koska sitä on treenattu lapsesta asti. Ajattelin, että jotenkin se treeni tuntui nyt väärältä. Tai enemmänkin niin, että Jäynä ei ollut oma itsensä. Viikonloppuna meillä olikin jo varattuna kattava rankakäsittely/hieronta Jäynälle ja sieltähän se selvisi, miksi kantaminen oli Jäynän mielestä epämukavaa. Sillä oli rintaranka kunnolla jumissa. Käsittelyssä jumi lähti onneksi hellittämään hyvin, eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. Mutta eipä ihme, että kanniskelu ei Jäynää oikein kiinnostanut. Jäynällä oli muitakin jumeja, todennäköisesti tuolla jäätiköllä lenkkeilystä johtuvaa. Ei mitään huolestuttavaa siis 🙂 Jäynän kanssa nyt vaan täytyy käydä aika säännöllisesti hoidettavana, kun se on tuollainen touhottaja ja tekee asiat tunteella ❤ Siinä ei paljon edessä pönöttävät puut tai kivet vauhtia hidasta.

Omatoimista ”rankahuoltoa” 😀

Jälkeä olemme tehneet myös jonkin verran haun lisäksi. Viimeksi treenasimme teräviä kulmia ja kuten odotettua, Jäynä meni kulmasta vähän yli. Mutta vain jokusen metrin. Sitten oikea suunta löytyi, mutta Jäynä halusi kuitenkin tarkistaa, ettei jälki sittenkin menisi johonkin toiseen suuntaan. Muistan, että Leolla oli kulmien kanssa ihan samanlainen vaihe. Eli oikeastaan kulmat meni jo oikein, mutta jostain syystä piti kuitenkin tehdä varmistuskierros. Ainakin Leon kanssa tämä vaihe meni ohi, joten en ole Jäynänkään kanssa asiasta millään tavalla huolissani. Kyllä se vielä oppii luottamaan itseensä kulmienkin kanssa 🙂 Muuten meidän jälkihommat sujuu aika hyvin. Jäljennostot on edelleen melkoista roiskimista, mutta mielestäni siinäkin on päästy eteenpäin sillä, että olen tehnyt Jäynälle nostoja vähän helpommasta kulmasta enemmän. Ja välillä vaan hankalampia. Ja se mistä tykkään Jäynän kanssa jäljestäessä on se vauhti. Se on sopiva. Ja pystyn jäljestämään Jäynän kanssa myös ilman liinaa. Jäynä jää odottelemaan minua, jos en pysy mukana, tai tulee hakemaan. Voiko näin yhteistyökykyistä koiraa ollakaan ❤ Otan nyt ilon irti tästä yhdessä tekemisestä samalla peläten, että Jäynä jossain vaiheessa tajuaa, että minä olen oikeastaan melko hyödytön osanen näissä etsintähommissa ja hän tekee hommat paremmin ilman minua. Tai sitten se on vaan niin huomaavainen ja kiltti, että pitää mut hommassa mukana kaikesta huolimatta.

Arjessa ollaan nähty aika paljon vaivaa ohitusjuttujen eteen. Meillä on lenkillä mukana pallo, jonka kanssa ohitukset menee jo melko hyvin. Joskus vastaan tulee melkoista loppuvastustajakamaa ja sellaisten ohittaminen on vielä liian vaikeaa. Jäynä ei vieläkään luota siihen, ettei huutava ja remmissä riehuva koira tule päälle 😦 Jäynä selvästi yrittää, mutta ei vaan voi olla vilkuilematta. Ja kun se sitten huomaa, että ”vastustaja” riehuu räkä roiskuen, niin ei vaan pysty. Mutta fiksusti käyttäytyvien koirien ohi päästään jo pääsääntöisesti hyvin ja hankalammatkin menee, jos voidaan väistää vähän sivummalle. Mutta on tämä kyllä välillä turhauttavaa, kun homma jo sujuu, kunnes jonain päivänä ei taas sujukaan. Yksi huono ohitus ja tuntuu, että ollaan melkein lähtöpisteessä jälleen kerran. Mutta eiköhän tämä joku päivä korjaannu, jos vaan itse saan pidettyä oman pääni kylmänä.

Lenkkien vakiovaruste

Täysi höyry päällä :)

Ihan on hyvä mieli, kun on voitu treenailla Jäynän kanssa täysillä 🙂 Nyt on voitu monena viikkona treenata jälkeä, hakua ja tottista/kettistä.

Huonolaatuinen videosta napattu kuva. Mutta hieno suoritus 🙂

En ole vuosikausiin treenannut enää tokoa tai tottista kovin aktiivisesti, joten en tiedä ja tunne tämän hetken koulutustrendejä kovinkaan hyvin. Tuo käsikosketus on yksi niistä jutuista, joita olen katselut vähän epäröiden. Nyt päätin kuitenkin opettaa Jäynälle käsikosketuksen, jos saisin sillä meidän perusasentoon ryhtiä. On nyt treenailtu tätä pari – kolme päivää ja Jäynä tuntuu hoksanneen jutun aika nopeasti 🙂 Vielä se ei osaa hypähtää kättä koskiessa, mutta eiköhän se pian tajua senkin. Ymmärtääkseni tätä voisi käyttää myös kisatessa liikkeiden alussa, tai ainakin olen nähnyt sitä käytettävän Youtube-videoissa. Mitähän jos oikein kävisi jossain koulutuksessa näkemässä ja kuulemassa nämä uusimmat trendit 😉

Viikonloppuna olen menossa Jäynän kanssa Nosework-koulutukseen. Ihan vaan, koska homma näyttää kiinnostavalta. Ja koska kaikenlainen nenänkäyttö tukee… nenänkäyttöä 🙂 Katsotaan, tuleeko siitä meidän juttu. Jäynälle tekisi ainakin hyvää, että joku näyttäisi mulle, miten koira opetetaan etsimään rauhallisesti ja keskittyneesti 😀 Sosiaalisessa mediassa näkee tosi hienoja videoita koirista, jotka etsivät rauhallisesti ja järjestelmällisesti niitä pikkuruisia juttuja. Niin ajatella, jos Jäynäkin voisi näyttää siltä 😉

”Mitenniin muka?”

Lomat lomailtu :)

Noniin, nyt on vihdoin kaikenmaailman saikutukset, joulutauot ja Thaimaan matkat lusittu ja voimme palata arkeen 🙂 En tiedä, onko se ihan kokonaan vaan ihana asia, lomailu on tietty kivaa myös. Mutta Jäynä varmaan tykkää siitä, että päästään taas treeneihin. Ja myönnetään, tykkään kyllä itsekin.

Ensimmäiset hakutreenit pitähkön tauon jälkeen menivät ihan ookoo. Oletinkin, että Jäynällä saattaa olla ylikierrosten takia tuo rullan ottaminen vähän herkässä ja kyllähän siellä treeneissä pari ylimääräistä rullan ottamista nähtiin. Olin varautunut tähän sillä, että kaikilla maaleilla oli PMR-puhelin, kuten myös minulla. Näin voitiin varmistaa, että voin muistuttaa Jäynää, jos se ottaa rullaa turhaan. Ja alkuinnostuksen jälkeen se rullalla leikkiminen unohtuikin. Seuraavat treenit olivat rakennusetsintää ja se tehtiin irtorullilla (ja yksi piilo suorapalkallakin), koska rakennuksissa tuo virheilmaisujen riski on aina vähän suurempi. Varmistettiin näin, että Jäynä varmasti tarkentaa piilot loppuun saakka, kun rullaa ei kerta saa mistään muualta. Katsotaan, mitä tulevilla viikoilla tehdään ulkotreeneissä, kun välillä on joka paikka yhtä jääkenttää.

Myös tottis/kettistreenit alkoivat. Yllättäen Jäynän seuraaminen näytti jo paremmalta. Ei edistänyt ja poikittanut ollenkaan niin paljon kuin ennen! Ehkä oman askeleen pidetäminen ja olohuoneessa tehdyt pikkutreenit ovat auttaneet. Luoksetulojen eteentulot näyttivät myös paremmilta ja onneksi oli silmäpareja katsomassa, että palkatessa oikeasti otan askeleita suoraan taakse, enkä takavasemmalle. Enkä ainakaan Jäynää kohti. Hyppykin lähti sujumaan jo paremmin, kun Jäynä tajusi, mitä siltä halutaan. Teen arkisin lenkeillä Jäynän kanssa aika paljon kaikenmaailman puiden, puskien ja pylväiden kiertämistä ja Jäynä tarjoaa sitä aika helposti muissakin tilanteissa. Hyppyeste oli Jäynän mielestä siis taas näitä kierrettäviä juttuja 🙂 Mutta kun päästiin rytmiin hyppimisessä, niin kiertäminen unohtui. Kettistelineistä vaakatikapuut oli vähän hankalat, kun varsinkin toinen takajalka oli Jäynällä vähän hukassa 😀 Kun sitä ei saanut muka laskettua välillä oikein mihinkään, niin piti sitten seistä kolmella jalalla. En muista, onko Jäynä koskaan tehnyt ennen vaakatikapuita, joten sovitaan, että ei ole. Ensimmäiseksi treeniksi ihan hyvä siis 🙂 Treenit meni mukavasti, eikä Jäynä ottanut suuremmin häiriötä häkissä huutavista koirista ja viereisessä tilassa olevista purutreeneistäkään. Seuraamisessa kontakti katkoi vähän, mutta toivottavasti se tulevissa treeneissä ei katko enää sitä vähääkään.

Kaupunkikävelyllä

Hyvin on päästy siis vauhtiin ja itsekin olen ihan uudella innolla mukana 🙂 Taisi tuo tauko tehdä hyvää ainakin minulle ja luulen vähän, että Jäynälle myös. Jospa nyt oikeasti laitettaisiin sen tottis kasalle muutaman vuoden katteettomien lupausten sijaan.

Selvittiin säikähdyksellä :)

Joko se Jäynän törmäys puun kanssa ei ollut niin paha kuin miltä se näytti, tai sitten välittömästi aloitettu hoito auttoi 🙂 Kylki ei ollut ollenkaan huonossa kunnossa, mutta toki Jäynästä muita pieniä jumituksia löytyi. Tassuhaavasta johtuen Jäynä varmaankin vähän varoi toisella etujalalla astumista ja sen vuoksi se terve etujalka oli vähän jumissa. Selässä oli myös pientä jumitusta ja se saattoi olla törmäyksestä johtuvaa. Ja oikea takajalka oli aika jäykkä. On kuitenkin todettava, että varmasti ihan jokaisesta koirasta löytyy aina jotain, kun se käsitellään nenänpäästä hännänpäähän. Käyn itsekin säännöllisesti osteopaatilla ja aina jotain vikaa löytyy, vaikka olisi kuinka yrittänyt liikkua säännöllisesti ja oikein.

Jäynän etujalat saatiin hyvin hoidettua, samoin selkä. Tuo takajalka on mahdollisesti sellainen, että se tulee vaivaamaan Jäynää aina enemmän tai vähemmän. Jäynällähän on se LTV1 ja se saattaa aiheuttaa jotain jumitusta takapäähän. Ainakin se on lapsesta saakka liikkunut epäpuhtaasti, eli peitsannut aika paljon. Lihaksisto Jäynällä on kuitenkin hyvin tasapainossa, eikä tuo sen epäpuhdas liikkuminen tunnu aiheuttavan muuta ongelmaa kuin että se näyttää vähän tyhmältä. Yritän pitää Jäynän lihakset kunnossa liikkuttamalla Jäynää erilaisissa maastoissa vapaana ja käyttämällä sitä säännöllisesti hieronnassa ja muissa käsittelyissä. Ainakin tähän saakka ollaan pärjäilty mainiosti, eikä mikään viittaa siihen, että ongelmia olisi jatkossakaan.

Joulupesun jälkeistä kuivattelua

Hyvistä uutisista innostuneena käytiin eilen Jäynän kanssa lenkillä lelun kanssa. Annoin Jäynän juoksennella vapaammin ja tehtiin lelun kanssa pieniä tottisjuttuja läheisessä puistossa. Kotiin palasi puolet painavampi narulelu, johon oli imeytetty varmaan pari desiä kuolaa. Illalla aloittelin Jäynän kanssa nenäkosketuksen opettelua vähä niinku muuten vaan ja yleisen hyödyn kannalta. Luulin, että se on helppo ja nopea opettaa. Niin eihän se ihan niin mennyt… Jäynä ehti tarjota maahanmenoa, tuomista, tassulla huitomista ja haukkumista sen nenäkosketuksen lisäksi. Että voipi mennä jokunen ilta, että saadaan tuolta poimittua se haluttu juttu, enkä vahingossa naksauta väärästä asiasta, kun tuo kaveri on aika hemmetin nopea 😀

Jäynä haluaa lähteä mummolasta, toi kengät syliin 😀

Näyttää siis siltä, että päästään aloittamaan vuosi melkein puhtaalta pöydältä 🙂 Varasimme PK-porukalla hallivuoronkin helmi-maaliskuulle, joten säännöllistä tottistelua/tokoa olisi tiedossa. Jospa hommat lopultakin etenisi silläkin saralla, kun treenaillaan muutenkin kuin vaan joskus ja juhannuksena. Innolla siis harrastusvuotta 2020 kohti ❤

Saikuti saikuti…

Voi tuota kovan onnen Jäynää 😦 Sille kyllä sattuu ja tapahtuu ihan yhtenään, onneksi ei kuitenkaan nyt mitään isompaa tällä kertaa. Toivottavasti.

Marraskuulla Jäynä oli pari viikkoa saikulla pienen tassuhaavan takia. Se ilmeisesti astui johonkin tosi pieneen lasinsiruun ja anturaan tuli pieni haava. Luonnollisesti siinä kävi vielä niin, että haava parani aluksi hyvin. Sitten eräänä kuraisena ja pimeänä iltana en pimeässä nähnyt, että Jäynän jo hyvin parantuneesta tassusta oli liukunut tassuun sidottu side pois haavan päältä ja kotiin tullessa haava oli täynnä kuraa 😦  Huuhtelin ja puhdistin haavan huolellisesti, eikä haava onneksi tulehtunut. Jokusella päivällä parantuminen taisi viivästyä tämän takia. Aika pienellä kuitenkin päästiin ja ehdittiin vielä pari kertaa treeneihin ennen joulutaukoa.

Jäynän pahan mielen korva ja paketoitu tassu

No kun joulutauko sitten alkoi olla lopullaan, niin Jäynä yllätti jälleen. Olimme eväsretkellä ihmis- ja koirakaverin kanssa ja siinä koirakaverin kanssa rallatellessaan Jäynä törmäsi puuhun kylki edellä. Sillä tavalla huolella 😦 Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että näimme tapahtuman ja sillä ihmiskaverillani sattuu olemaan pieni käsikäyttöinen laser, jonka sain lainaan jo heti samana iltana. Nyt olen sitten syötellyt Jäynälle tulehduskipulääkettä ja laseroinut kylkeä 2 – 3 kertaa päivässä. Jäynä ei vaikuta kovin kipeältä, mutta kyllä se vähäsen oireilee tuota kylkeään. Ilmeisesti (toivottavasti paranemassa oleva) ruhje vähän kutisee tai kihelmöi, koska Jäynä rapsuttelee kylkeään ajoittain. Laseroidessa Jäynä myös tuntuu aristelevan joitakin kohtia. Onneksi Jäynä kuitenkin näyttää liikkuvan ihan hyvin ja se venyttelee aika paljon. Venyttely tietysti kielii siitä, että jotain tuntemuksia sillä on. Mutta ei ole kuitenkaan niin kipeä, etteikö saisi venyteltyä. Sunnuntaina vien Jäynä hierottavaksi ja käsittelyyn asiantuntijalle. Päädyimme siihen, että laseroin Jäynää itse viikon verran ja annan tulehduskipulääkettä. Näin mahdollinen tulehdus saataisiin ensin pois ja kylki voitaisiin käsitellä paremmin. Parin päivän päästä siis selviää, kävikö meille kuinka pahasti. Toivottasti välittömästi aloitettu hoito olisi auttanut ja selvittäisiin tästä vähällä.

Mutta näin tällä kertaa. Olemme kuitenkin saaneet lenkkeiltyä aluksi tassu paketissa ja nyt sitten rauhallisesti vain kahdestaan, mutta melkein normaalia elämää kuitenkin. En ole viitsinyt treenailla Jäynän kanssa nyt oikein mitään kotosallakaan, kun en tiedä, onko se kovin kipeä. Onneksi tähän saikkujen väliin meni kätevästi kuitenkin Myytin Pohjanmaan miitti, josta sain hyviä treenivinkkejä tokoon ja tottikseen. Ehdimme tehdä myös muutaman jäljen saikkujen ja lomien välillä. Kunhan kylki on taas kunnossa ja minä saanut lomailtua, niin meillä on ainakin hyvä suunnitelma, mistä jatkamme treenejä 🙂

Myytinläiset 🙂

 

Jäynän MH-kuvaus

Tänne onkin jäänyt päivittämättä Jäynän MH-kuvaus marraskuussa. Ilmoittautuessa päästiin jonotuspaikalle ja kun kuvaus oli sunnuntaina, sain tiedon paikasta lauantai-iltana. Jollain nartulla oli meidän onneksi alkanut juoksut juuri lauantaina 🙂

Yllätyksenä ei tullut se, että Jäynä on ihmisiä kohtaa todella sosiaalinen. Ei myöskään se, että se reagoi asioihin, mutta palautuu nopeasti. Haalarilla yllätyin hieman siitä, kun Jäynä nosti kunnon rähinän selkäni takana. Onneksi kaveri oli kuvaamassa koetta, koska en tietenkään itse nähnyt, mitä Jäynä selkäni takana puuhailee. Mielestäni oli kuitenkin hieman huvittavaa, että vaikka Jäynä oli tosissaan vihainen, se pysyi uhitellessaan visusti mun selän takana. Mukava tietää kuitenkin, että jos joku kävisi kimppuuni vaikka lenkillä, niin Jäynästä lähtisi ainakin vakuuttava ääni. Ehkä en kuitenkaan luottaisi omaisuuteni vahtimista Jäynän vastuulle, eikä bordercollien toki kuulukaan olla ärhäkkä vahtikoira.

”Ristus kummä säikährin!”

”Katon karvat pystyssä täältä äiskän selän takaa”

Kaiken kaikkiaan MH-kokeessa ei tullut isompia yllätyksiä. Tiesin jo etukäteen, että Jäynä on tervepäinen ja sosiaalinen koira, josta löytyy kuitenkin potkua. Juuri sellainen, millaisen halusinkin ja vähän lisää ❤  Viralliset tulokset löytyvät täältä.

Hyvää matkaa Viivi :,(

Viivi lähti viimeiselle matkalle 5.12.2019. Sille oli varattu eläinlääkärille kontrolliaika jo yli kuukautta aikaisemmin, tarkoitus oli ottaa uudet röntgenkuvat ja katsoa, mihin suuntaan tilanne on mennyt. Paria viikkoa ennen varattua aikaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että aika on nyt tullut. Viivin yskäkohtaukset kuulostivat ja näyttivät pahemmilta ja Viivin vatsanseutu oli koko ajan turvonnut. Olettaisin, että sen oli hieman jo hankala hengittää ja suolistoon kertyi ilmaa. Yskäkohtauksia lukuunottamatta Viivin vointi oli kuitenkin edelleen pääasiassa hyvä ja viimeisenä viikonloppuna kävimme vielä reilun tunnin metsälenkillä. Toisaalta oli myös päiviä, että Viivi ei halunnut lähteä lenkille ja kävimme vain välttämättömät pissatuslenkit kodin lähellä. Lisäsin myös särkylääkkeen maksimiin ja annoin sitä aamuisin ja iltaisin, koska ajoittain Viivi oli aamuyöllä rauhaton. Oletin sen johtuvan siitä, että aamulla annetun särkylääkkeen vaikutus ei riittänyt aina seuraavaan aamuun saakka.

Päätös ei ollut kuitenkaan helppo, mutta olen tyytyväinen, että sain sen tehtyä. Miksi suotta odottaa, että kunto romahtaa ”kunnolla”. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että päätös oli oikea.

Nyt yritämme Jäynän kanssa jatkaa elämää ilman tätä pientä suurta koiraa. Jälkeensä Viivi jätti paljon fyysistä kokoaan isomman aukon ja ikävä tuntuu ajoittain liiankin raskaalta kantaa. Hyvää matkaa rakas tuhisijani ❤

Kuva viimeiseltä yhteiseltä retkeltä. Viivi kävi vähän tutkimassa nuotiota…