Yhtä askelta lähempänä :)

Osallistuin Jäynän kanssa haun loppukokeeseen perjantaina 3.5.2019 ja koe meni kirkkaasti läpi 🙂 Kaikista osioista saimme arvosanaksi erinomaisen ja omasta mielestänikin koe meni kyllä hyvin. Kokeessa kävi sellainen tilanne, jota ei ole harjoituksissa tainnut käydäkään, eli Jäynä irtosi pimeässä metsässä aikamoisen kauas. Hetkeen koko koirasta ei näkynyt eikä kuulunut mitään, vaikka lähdin kyllä sen perään, kun näin, että nyt taidettiin lähteä hajulle. Mutta sinne se katosi pimeään, enkä halunnut kutsuakaan, kun Jäynä selvästi lähti hajun perään. En kuitenkaan viitsinyt siirtyäkään, koska en ollut nähnyt Jäynää hetkeen. Ajattelin, että jotain ääntä olisi kuitenkin hyvä pitää, että Jäynä löytää minut rullaa tuodessaan. Viheltelin vähäsen ja huutelin jotain ”Hyvä, täälläpäin” ja sieltä se sitten tulikin rulla suussa. Kytkin liinan ja lähdettiin näytölle… ja sehän jatkui ja jatkui. Ihan pienenpieni epäilys hiipi mieleeni, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Mutta ajattelin sitten mielessäni, että Jäynällä on ihan selvä suunta ja mihin muuallekaan se nyt voisi olla minua viemässä. Ja arviolta noin 80 metrin jälkeen oltiin sitten perille etsittävän luona 🙂 Ehkäpä tämä on ihan normaali juttu rullakoirille, mutta olen itsekin aika aloitteleva rullakoiran ohjaajana, eikä tosiaan ole kokemusta kovin pitkistä ilmaisumatkoista. Olin ihan haljeta ylpeydestä, koska Jäynälle tämä ei tuntunut olevan juttu eikä mikään.

Jäynä on kyllä siinä mielessä hieno koira, että kun sille opettaa jonkun asian perusteet, niin se osaa ihan itse yleistää asian erilaisiin tilanteisiin. Ei tarvitse miettiä, että nyt tämä asia täytyy vielä opettaa 20:ssa eri paikassa ja 20:ssa eri tilanteessa. Jäynän kanssa ei tosiaan tarvitse. On se vaan hieno eläin ❤

Nyt ollaan siis yhtä askelta lähempänä oikean pelastuskoiran uraa 🙂 Seuraavaksi olisi tarkoitus hioa jälkijutut koekuntoon. Jäynä on aika pätevä myös jäljellä, mutta itse en osaa vielä lukea sitä erilaisissta tilanteissa. Nyt siis keskittymme siihen, että löydämme jäljellä yhteistyön. Aika toiveikas olen kyllä näiden jälkijuttujenkin suhteen, mutta on siinä kyllä aika monta osattavaa asiaa sekä koiralle että ohjaajalle. Tai enemmän ehkä ohjaajalle, joka tässäkin tapauksessa on se heikompi lenkki. Mutta eipä se kauhistuta tämän kaverin kanssa.