Jäynän MH-kuvaus

Tänne onkin jäänyt päivittämättä Jäynän MH-kuvaus marraskuussa. Ilmoittautuessa päästiin jonotuspaikalle ja kun kuvaus oli sunnuntaina, sain tiedon paikasta lauantai-iltana. Jollain nartulla oli meidän onneksi alkanut juoksut juuri lauantaina 🙂

Yllätyksenä ei tullut se, että Jäynä on ihmisiä kohtaa todella sosiaalinen. Ei myöskään se, että se reagoi asioihin, mutta palautuu nopeasti. Haalarilla yllätyin hieman siitä, kun Jäynä nosti kunnon rähinän selkäni takana. Onneksi kaveri oli kuvaamassa koetta, koska en tietenkään itse nähnyt, mitä Jäynä selkäni takana puuhailee. Mielestäni oli kuitenkin hieman huvittavaa, että vaikka Jäynä oli tosissaan vihainen, se pysyi uhitellessaan visusti mun selän takana. Mukava tietää kuitenkin, että jos joku kävisi kimppuuni vaikka lenkillä, niin Jäynästä lähtisi ainakin vakuuttava ääni. Ehkä en kuitenkaan luottaisi omaisuuteni vahtimista Jäynän vastuulle, eikä bordercollien toki kuulukaan olla ärhäkkä vahtikoira.

”Ristus kummä säikährin!”

”Katon karvat pystyssä täältä äiskän selän takaa”

Kaiken kaikkiaan MH-kokeessa ei tullut isompia yllätyksiä. Tiesin jo etukäteen, että Jäynä on tervepäinen ja sosiaalinen koira, josta löytyy kuitenkin potkua. Juuri sellainen, millaisen halusinkin ja vähän lisää ❤  Viralliset tulokset löytyvät täältä.

Hyvää matkaa Viivi :,(

Viivi lähti viimeiselle matkalle 5.12.2019. Sille oli varattu eläinlääkärille kontrolliaika jo yli kuukautta aikaisemmin, tarkoitus oli ottaa uudet röntgenkuvat ja katsoa, mihin suuntaan tilanne on mennyt. Paria viikkoa ennen varattua aikaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että aika on nyt tullut. Viivin yskäkohtaukset kuulostivat ja näyttivät pahemmilta ja Viivin vatsanseutu oli koko ajan turvonnut. Olettaisin, että sen oli hieman jo hankala hengittää ja suolistoon kertyi ilmaa. Yskäkohtauksia lukuunottamatta Viivin vointi oli kuitenkin edelleen pääasiassa hyvä ja viimeisenä viikonloppuna kävimme vielä reilun tunnin metsälenkillä. Toisaalta oli myös päiviä, että Viivi ei halunnut lähteä lenkille ja kävimme vain välttämättömät pissatuslenkit kodin lähellä. Lisäsin myös särkylääkkeen maksimiin ja annoin sitä aamuisin ja iltaisin, koska ajoittain Viivi oli aamuyöllä rauhaton. Oletin sen johtuvan siitä, että aamulla annetun särkylääkkeen vaikutus ei riittänyt aina seuraavaan aamuun saakka.

Päätös ei ollut kuitenkaan helppo, mutta olen tyytyväinen, että sain sen tehtyä. Miksi suotta odottaa, että kunto romahtaa ”kunnolla”. Eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että päätös oli oikea.

Nyt yritämme Jäynän kanssa jatkaa elämää ilman tätä pientä suurta koiraa. Jälkeensä Viivi jätti paljon fyysistä kokoaan isomman aukon ja ikävä tuntuu ajoittain liiankin raskaalta kantaa. Hyvää matkaa rakas tuhisijani ❤

Kuva viimeiseltä yhteiseltä retkeltä. Viivi kävi vähän tutkimassa nuotiota…