Hengissä ollaan

Loppuvuosi meni aika vauhdilla ja alkuvuodesta opiskelin töiden ja harrastusten ohessa vähän ohjelmointia, joten illat, viikonloput ja vähän yötkin meni koneen ääressä istuen ja opiskellen. Mutta hengissä täällä ollaan kuitenkin ja opiskelut on saatu melkein päätökseen 🙂

Viivi-himpsulan kanssa mennään edelleen eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Kovat pakkaset ja nyt jäässä oleva maa on rajoittanut mummon lenkkeilyä jonkin verran, mutta mukana se on kuitenkin enemmän tai vähemmän. Edelleen se jaksaa hyvällä ilmalla lenkkeillä aika lailla vanhaan malliin. Oikeastaan se on hyväkin asia, että Viivi kertoo itse, jos ei halua lenkkeillä. Jos on liian kylmä tai tie on jäinen, Viivi on perässä vedettävä. Upottavassa hangessa olen välillä kantanut sitä, kun olen rämpinyt itsekin metsässä reisiä myöten lumessa. Jos käydään pidemmällä lenkillä, niin Viivi tarvii palautumiseen päivän tai pari, joten ihan joka päivä ei voida vetää täysillä. Mutta se on oikeastaan ihan hyväkin, kun ei tarvitse potea niin huonoa omaatuntoa, jos Jäynän treenit välillä venyy. Kun jos Viivillä olisi muutenkin lepopäivä, niin se lepäilee ihan mielelläänkin kotona sillä aikaa, kun olemme Jäynän kanssa treenailemassa.

Kuvat: Oskari Keisala

Jäynän kanssa on treenailtu hakua aika ahkerasti. Pakkasten ja huonojen ilmojen takia treenejä on välillä peruttu, mutta ollaan päästy metsään, taajamaan ja rakennuksiin ihan riittävästi. Jälkeä ei ole tullut oikein tehtyä, mutta ilmeisesti Jäynä kyllä muistaa senkin ihan hyvin. Meillä oli tuossa helmikuulla hälytysharjoitukset taajamassa ja meidänkin alueelle oli tehty muutama jälki. Löysimme kaikki jäljet ja Jäynä ilmaisi jäljeltä jopa tulitikkuaskit. Eli aika hyvin jäljen päällä mentiin ja esineilmaisut näyttäisivät olevan superhyvällä mallilla.

Kartturin kanssa hommiin lähdössä 🙂

Jäljeltä löydetty tulitikkuaski. Ullalle kiitos kuvista.

Ilmaisun kanssa meillä on edelleen hieman takkua 😦 Jäynä ilmaisee tosi hienosti ja korrektisti löytämänsä ihmiset, mutta se ottaa rullaa suuhun vähän muutenkin. En oikein tiedä, ottaako se rullan vaan siksi, että on kiva kanniskella suussa jotain, vai onko siihen joku muu syy. Olen edelleen tehnyt niin, että joko jätän asian kokonaan huomiotta tai sanon jotain tyyliin ”höpöhöpö nyt”. Itse ilmaisuissa on kuitenkin edetty jo hankalampiin juttuihinkin. Kerran laitettiin treeneissä etsittävät piiloon lähelle toisiaan ja katsottiin, miten Jäynä ratkaisee asian, kun se saa molemmista hajun samaan aikaan. Jäynä otti hienosti rullan toisen etsittävän luona ja ilmaisulla vei minut saman ihmisen luo, vaikka se ihan selvästi tiesi, että ihan lähellä on toinen. Kun ensimmäinen oli ilmaistu ja palkka saatu, Jäynä lähti heti luvan saatuaan sinne toisen ihmisen luo ja ilmaisi myös sen täydellisesti. On se vaan fiksu poika 🙂 Rakennusetsinnässä päästiin testaamaan, sujuuko ilmaisu myös silloin, kun maalimies löytyy ihan läheltä. Olin itse huoneen ovella ja etsittävä oli parin – kolmen metrin päässä ovesta pienen pöydän alla. Jäynä teki myös tässä mallikkaan rullailmaisun, joten luulisi tuon onnistuvan myös maastossa. Hankalammissa rakennuspiiloissa olen vielä käyttänyt suorapalkkaa, että Jäynä saa varmasti palkan oikeaan aikaan ja oikeasta asiasta. Eli siitä, että paikallistaa hankalassa piilossa olevan ihmisen.

❤

Treenien lisäksi on tietysti touhailtu kaikenlaista muutakin. Jouluaikaan oltiin veljen perheen kanssa viikko hulppealla huvilalla ja hyvin Viivi ja Jäynä menivät lapsiperheenkin kanssa. Lapsetkin osaavat silitellä Viiviä nätisti ja varovasti, kun heille kertoo, että Viivillä on selkä kipeä ja sitä pitää varoa. Jäynä tosin hieman innostuu välillä liikaa lasten riehakkaista leikeistä ja taisi se pari kertaa touhottaessa tönäistä lapsen kumoonkin. Mutta mitään sellaista ei todellakaan tarvitse pelätä, että Jäynä olisi millään tavalla pahantahtoinen. Helmikuussa tuli nukuttua yksi yö laavulla ennestään vieraan koiran kanssa, mutta Jäynällä synkkasi heti vanhemman herrasmiehen kanssa. Viivi menee nykyään melkein missä vaan koiraseurassa, kunhan vieraat koirat eivät tunge iholle. Arki rullaa tällä hetkellä siis melko vaivattomasti. Hieman pitää välillä sovitella lenkkejä, kun toinen ei enää mielellään pitkästi mene ja toinen taas tarvitsisi kunnon lenkkejä. On ollut hauska seurata sitäkin, miten Viivi ja Jäynä ovat kasvaneet pariksi, joka toimii omalla tavallaan. Ne eivät leiki keskenään, vaikka Jäynä yrittää kovasti innostaa Viiviä. Ne nukkuvat paljon yhdessä ja kun tulemme Jäynän kanssa treeneistä kotiin, Jäynällä on aina kiire katsomaan Viiviä. Kun Viivi oli tässä yhden viikonlopun hoidossa ja olimme Jäynän kanssa kaksin, Jäynä kaipasi kaveriaan ihan selvästi.

Tunnelmat laavuyön jälkeen

”Juteltiin tuossa, että ei olla nähty meiän iltaruokaa ollenkaan”