Liian helppoa?

Jäynä päätti kokeilla PK-hakutreeneissä, että jospa ottaisikin heti lähetyksen jälkeen rullan suuhun ja hoitaisi etsimisen oikeastaan kokonaan niin, että kantaa rullaa. Kun herra ”jäi kiinni” tästä jutusta, niin kerroin aika selvästi, että oikeastaan tällainen tapa ei ole ookoo. Nyt on mennyt jo useampi treeni ilman tätä rullan kanniskelua.

Mietimme sitten porukalla, että mistä tämä voisi johtua. Yhtenä vaihtoehtona pidettiin sitä, että teen liian helppoja ja samanlaisia treenejä. Jäynällä on ehkä vaan tylsää ja siksi se leikkii rullallaan. Tätä samaa on ollut havaittavissa myös pelastuskoiratreeneissä ja myös siellä ongelmaan on auttanut harjoitusten vaikeuttaminen. Sillä ajatuksella nyt sitten edettiin ja totta tosiaan, hieman haasteellisemmat treenit (ja ehkä se mun melko napakka asiaan puuttuminen) tosiaan tuntuvat auttavan. Eli jälleen kerran taisin jumiutua liian pitkäksi ajaksi mukavuusalueelle treeneissä. Onhan se kivaa, kun treenit sujuu 😉

Jäljellä olen myös huomannut, että Jäynä osaa jäljestää ja tehdä tosi tarkkaakin työtä. Mutta kuitenkin se varsinkin metsässä hukkaa jäljen turhan usein. Luulen, että Jäynä jäljestää vähän niin, että se tekee tarkasti vain välillä. Ja siltä se näyttääkin. Se menee pätkän aina tarkasti ja sitten pätkän vähän sinne päin. Ja sitten taas pätkä tarkasti. Ja sitten yhtäkkiä jälki ei enää olekaan siinä. Tämäkään ei sinänsä olisi suuri ongelma, koska Jäynä kyllä etsii oma-aloitteisesti ja aktiivisesti jälkeä. Ongelma tässä kohdassa on se, että minä en osaa lukea Jäynää siinä tilanteessa. Huomaan toki, että jälki meni hukkaan ja Jäynä etsii jälkeä. Mutta sitä en ainakaan vielä läheskään aina osaa nähdä, koska Jäynä löysi jäljen uudelleen ja koska se vaan etsii jälkeä intensiivisesti nenä maassa. Ehkä tämä on asia, joka tulee ajan kanssa. Siis että minä opin lukemaan Jäynää jäljellä eri tilanteissa.

Noh, testasin tätä teoriaa jäljellä. Eli että meneekö Jäynä paremmin, kun jälki on riittävän vaikea. Tekaisin n. 25 asteen lämpötilassa jäljen nurmelle puistoon, jossa on paljon liikkujia. Jälki ehti vanhentua lähemmäs pari tuntia. Ja sehän meni vaikeuteen nähden hemmetin hyvin! Alussa Jäynä ei oikein tuntunut hoksaavan, että siellä kaiken häiriön seassa menee mun tekemä jälki. Siinä oikeaan suuntaan mennessä ja haistellessa Jäynä kuitenkin ”kiinnittyi” jälkeen ja teki selvästi töitä. Sivutuulesta johtuen jälki oli siinä alkupuolella ilmeisesti levinnyt vähän nurmen reunalla olevan pusikon puolelle ja Jäynä teki noin metrin koukkauksia ryteikköön, mutta palasi aina nurmelle takaisin. Nurmen reunalta jälki kääntyi jyrkkään rinteeseen pienelle polulle. Olin kävellyt polun reunassa heinikossa. Tässä Jäynä hukkasi jäljen ja teki kovasti töitä löytääkseen sen uudelleen. Ja löytyihän se lopulta 🙂 Siinä Jäynä meni tosi tarkasti polun vieressä olevassa heinikossa esineelle saakka. Olin tehnyt niin, että esine oli jäljellä kulmassa ja esineen jälkeen Jäynä taas hieman haeskeli jälkeä. Ja taas löytyi. Olin tehnyt ehkä vähän tyhmästi tämän kohdan ja mennyt polkua pitkin. Siellä ryteikössä ei oikein päässyt muualta. Polulta jälki putkahti taas nurmelle ja ylitti sellaisen kohdan, josta on varmasti kulkenut paljon ihmisiä. Siinä Jäynä joutui vähän hakemaan ja teki sitten ratkaisun, että meni nurmen toiselta reunalta etsimään jälkeä ja sieltä se nousikin uudelleen. Taas jatkettiin ja löydettiin toinen esine nurmen reunan pusikosta. Siitä jälki jatkui taas sellaisen paljon kuljetun kohdan yli nurmen reunaan ja siitä heinikkoon. Oli hauska huomata, miten heinikossa Jäynä meni tosi itsevarmasti tuon kaiken hankalan nurmen jälkeen 🙂 Siellä loppuesine odotti pienen puskan takana ja sieltähän se löytyi. Jos en olisi tiennyt, missä jälki menee, niin oltaisiin ehkä hukattu tämä jälki parissa kohdassa. Lähinnä siksi, että jälkeä etsiessä Jäynä olisi todennäköisesti ajautunut liian kauas jäljeltä. Mutta kun en päästänyt sitä viitta metriä pidemmälle, niin Jäynä kyllä löysi itse jäljen uudelleen. Niin että kyllä se osaa ja pystyy, ongelmat eivät mielestäni johdu siitä. Ja nyt kun jälki oli hankala, niin Jäynä oli jotenkin tosi hyvässä mielentilassa. Sillä oli suorastaan sitä ”perkelettä” nähtävillä ❤

Puistojälki

Jos jäljellä ongelmana on siis se, että Jäynä menee helpolla jäljellä takki auki, niin miten se ehkä aika helppo koejälki läpäistään? Teenkö sille muka-helppoja jälkiä, joissa onkin vaikeita kohtia, jolloin se oppisi olemaan skarppina aina? Ehkä jotain sellaista. Ja varmaan myös tuota mielentilaa voisi miettiä. Olen menossa viikonloppuan leirille/koulutukseen, josta ehkä saan uusia ajatuksia 🙂