Operaatio ”namit pois jäljeltä”

Nyt kun siellä leirillä tuli tehtyä paljon namijälkeä pellolle, niin mietin, että mitenköhän me saadaan ikinä namit kokonaan jäljeltä pois. Ja osaakohan Jäynä oikeasti jäljestää ollenkaan, vai etsiikö se vaan nameja. No, sehän selviää testaamalla 🙂

Tekaisin Jäynälle metsään aika lyhyen jäljen, jossa ei ollut ainuttakaan namia, vaan neljä keppiä. Jälki oli ehkä jotain 100 metriä ja ehti vanhentua tunnin verran. En viitsinyt tehdä kovin pitkää, koska lämpöasteita oli jotain 28. Ja tuossakin jo ehtii nähdä, että onnistuuko homma yhtään. Otin alkuun jäljennoston ja se menikin mielentilallisesti aika hyvin. Yleensä Jäynä härvää näissä aika paljon, mutta nyt se meni aika rauhassa. Mutta… yritti lähteä takajäljelle. Annoin sen mennä muutaman metrin, mutta sitten jäin vaan odottamaan, että se ymmärtäisi kääntyä. Ja kääntyihän se. Kehuin siitä. Ja miten Jäynä jäljestikään! Tosi hienosti ja tarkasti 🙂 Ekat kaksi keppiä löytyi helposti, kun meni tarkasti. Sitten tuli kulma, ja siinä Jäynä teki kovasti töitä selvittääkseen, mihin jälki katosi. Sen jälkeen tuli pätkä, että jäljestys ei ollut ihan niin tarkkaa. Osittain se saattoi johtua myös siitä, että jouduin kävelemään siinä kohtaa kymmenisen metriä tosi lähellä polkua (puolen metrin – metrin päässä) ja Jäynä näytti tarkistavan, että meneekö jälki siinä polulla vai siellä vieressä. Mutta olin sijoittanut seuraavan kepin aika sopivasti. Kulman ja hankalahkon polkuosuuden jälkeen Jäynä osui taas jäljelle hyvin ja siinä olikin seuraava keppi. Sitä piti vähäsen etsiä, mutta kyllä Jäynä sen haistoi ja etsi ihan itse 🙂 Kepin jälkeen loppupätkä meni taas erittäin mallikelpoisesti ja viimeinenkin keppikepukka löytyi. Superhieno Jäynä ❤

Tämän yhden jäljen perusteella näyttäisi, että ei Jäynä etsi nameja, vaan se osaa ihan jäljestää. Omistaja vaan on hieman neuroottisuuteen taipuvainen 😉 Voin siis huoletta tehdä metsään namittomia jälkiä ja pitää tarkkuutta yllä pienemmillä tai muuten vähemmän haisevilla esineillä. Mutta en usko, että jätän nameja kokonaan pois, niitä voisi laittaa ainakin välillä. Tai ainakin pellolle, jos sellaiselle päästään treenaamaan. Katsotaan nyt, miten nopeasti tarkkuus vähenee ja vauhti lisääntyy. Yritämme siis säätää tarpeen mukaan 🙂

Vielä näitä SporttiRakin hienoja kuvia 🙂