Kesäloma oli ja meni |

Kesäloma tosiaan meni, eikä tullut sitten treenattua. Olin ajatellut, että ehdin tehdä jälkeä loman aikana, mutta aina ei mene suunnitelmien mukaan…

Ensimmäinen lomaviikko meni siinä, kun oli ihan älyttömän kuuma. Mökillä oltiin vuoroin järvessä ja vuoroin nurmella pötköttelemässä. En jaksanut oikein itse mitään, eikä olisi varmaan koiratkaan jaksaneet. Mökillä elellään sillä tavalla, että koirat nukkuvat vanhemmassa saunamökissä yöt ja ihmiset nukkuvat uudemmassa päärakennuksessa. Heräsin viimeisenä mökkiaamuna mökillä yksin siihen, että Viivi haukkui saunamökissä. Ajattelin, että mitähän siellä nyt on meneillään, ei se tuolla tavalla normaalistin huuda. Nousin katsomaan. Jäynä-parka oli yön aikana oksentanut ja ripuloinut saunamökin täyteen ja makasi itse ihan voipuneena sen kaiken keskellä. Se oli juonut yön aikana vesiastian tyhjäksi ja ajattelin, että se piristyy, kunhan saa juotua. Ja kyllä Jäynä joikin järvessä seisten. Olo ei näyttänyt kuitenkaan paranevan. Soitin Jyväskylään päivystävälle eläinlääkärille ja kyselin, mitä kannattaa tehdä. Lääkäri suositteli seurailemaan koiran vointia muutaman tunnin, koska jos se juo, niin olon pitäisi kyllä parantua. Näin sitten toimin. Siivoilin saunamökkiä ja pesin mattoja. Seurailin samalla, miltä Jäynä näyttää. Se ei vaan piristynyt ja parin tunnin päästä Jäynä myös oksensi kaiken juomansa veden. Päätin lähteä Seinäjoelle eläinlääkärille, Jäynä näytti aika huonolta. Kun pääsimme perille, Jäynä sai käveltyä omin jaloin toimenpidehuoneeseen juuri ja juuri. Jäynä laitettiin tippaan välittömästi ja nestettä tiputeltiin kaksi pussia täydellä vauhdilla. Lääkärin ja hoitajan toimet näyttivät aika tehokkailta, mutta pian he näyttivät rentoutuvan hieman. Tullessa Jäynä oli shokissa ja tippaa laittaessa se nukahti, eikä meinannut edes herätä, vaikka kutsuin sitä. Parin nestepussin jälkeen Jäynä kuitenkin hieman jo piristyi ja eläinlääkäri huokaisi helpotuksesta. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa ymmärsin, miten huonossa kunnossa Jäynä oli meidän tullessa. Eläinlääkäri myönsi, että hetkeen hän ei ollut ihan varma, selviääkö Jäynä 😦 Tilanne näytti kuitenkin jo paremmalta. Jäynä sai kipulääkettä ja vatsansuojalääkettä. Mutta sitten tuli taas takapakkia… Jäynän suolisto lähti toimimaan nesteytyksen myötä ja takapuolesta alkoi valua veristä ripulia taukoamatta. Ei hyvä. Jäynä sai suoneen nyt myös antibioottia ja tiputusta jatkettiin. Eläinlääkäri ilmoitti, että Jäynän on päästävä jatkohoitoon, koska siellä päivystyksessä sunnuntaina ei voida tehdä juuri enempään, eikä tarvittavia veri- ym. kokeita saada otettua. Ennen jatkohoitoon menemistä Jäynä pitäisi kuitenkin saada niin vakaaseen kuntoon, että se selviää hengissä matkan Tampereelle. Jatkoimme tiputusta ja ripulin valumisen katsomista, eläinlääkäri siirtyi hoitamaan muita potilaita. Välillä hoitaja tai eläinlääkäri kävi katselemassa Jäynän alati parantuvaa vointia. Jossain vaiheessa lähdimme selvittämään, mihin siirrymme jatkohoitoon ja soittelin eläinlääkärin kanssa Tampereelle ja Hattulaan. Eläinlääkäri sai selvittää lääkäri lääkärille, että mistä on kyse. Kolme tuntia saapumisemme jälkeen olimme valmiita siirtymään Tampereelle. Katsotaan siellä, jatkammeko Hattulaan vai voimmeko jäädä jatkohoitoon Tampereelle. Jäynä pissasi Seinäjoella jo muutaman kerran ja halusi myös juoda itse. Elimistö näytti toimivan oikein ja vointikin oli jo niin hyvä, että juominen kelpasi. Lähdimme ajamaan sydän syrjällään Tamperetta kohti. Jalasjärvellä pysähdyimme ja Jäynä kävi pissalla. Veristä ripulia valui edelleen. Joskus kello 23 maissa olimme perillä Tampereella ja Jäynä laitettiin uudelleen tippaan. Siltä otettiin myös verikokeet, joista selviäisi tarkemmin, missä mennään. Ripulia valui vieläkin pitkin lattioita. Verikokeiden perusteella näytti siltä, että Jäynällä on vain voimakas suolistotulehdus/veriripuli (hemorraaginen gastroenteriitti), eikä mikään veriarvo antanut viitteitä muuhun. Arvoissa oli vähän heittoa, mutta ei mitään sellaista, minkä takia tarvitsisi lähteä Hattulaan. Raskain mielin jätin Jäynän klinikalle tiputukseen yöksi ja lähdin muka nukkumaan. Siinä vaiheessa taidettiin olla jo seuraavan vuorokauden puolella.

Tipassa

Aamulla sain hyviä uutisia 🙂 Yön aikana ripulointi oli loppunut ja Jäynä oli jo syönytkin vähän. Tulehdusarvo ei vaan ollut vielä tippunut riittävästi, joten Jäynä ei pääsisi ihan vielä kotiin. Iltapäivällä todennäköisesti. Lähdin katsomaan ja halimaan potilasta klinikalle ja käytin Jäynän pissalla. Olihan se edelleen erittäin voipunut, mutta jo paljon paljon parempi. Iltapäivällä sain hakea Jäynän kotiin melkoisen lääkearsenaalin kanssa. Kotihoidossa annoin Jäynälle ruokaa muutaman tunnin välein ja lääkkeitä ohjeen mukaan. Vointi parani hetki hetkeltä ja parin päivän jälkeen Jäynä olisi halunnut jo juosta ja riehua entiseen malliin. Pidin sitä kuitenkin levossa ja teimme vain pieniä lenkkejä vielä muutaman päivän ajan.

Potilas keittiöremontin keskellä Tampereella

Koska Jäynän vointi oli jo selvästi parempi, päätin lähteä lomareissulle Lappiin. Oli tarkoitus lähteä jo aikaisemmin, mutta tämän ripulitapauksen jälkeen reissu lykkääntyi. Ajattelin, että ainakin yksi päivä menee vielä autoillessa, joten Jäynä saa vielä levätä. Ensimmäiset pari päivää menivätkin reissussa aika vähäisellä liikunnalla, kun yövyimme matkan varrella ja Kilpisjärvelle päästessä satoi vettä. Päätimme vuokrata yhdeksi yöksi mökin, ette emme kastelisi kaikkia varusteita heti reissun ensimmäisinä päivinä. Koirat saivat jäädä mökkiin lepäilemään, kun itse ajoimme Norjan puolelle katselemaan maisemia. Seuraavina päivinä kävimme Saanajärvella, Saanan huipulla, uudelleen Punaisella hiekalla ja vielä Pyhä-Nattasen huipulla. Reissu oli aika onnistunut ja maisemat silmiähiveleviä. Loistava ympäristö asioiden miettimiseen ja mielen rauhoittamiseen. Olihan se Jäynän ripulihomma aika pelottava kokemus ja muutenkin elämässä on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä asioita.

Loma ei mennyt kaikilta osin ihan suunnitellusti, eikä tullut treenattuakaan mitään. Mutta ehtiihän sitä nyt loman jälkeenkin. Pääasia, että koirat ovat hengissä ja kunnossa ❤