Jäynän jäljestys ei oikein ota toimiakseen. Se tekee edelleen hyviä pätkiä, mutta metsässä sen touhu on vähän sinne päin. Tällä hetkellä ollaan jostain syystä tilanteessa, että jälkeä nostaessa se valitsee väärän suunnan todennäköisemmin kun oikean. En oikein tiedosta, mikä on mennyt vikaan 😦
Hassua on kuitenkin se, että hankalammat jäljet tuntuu sujuvan edelleen paremmin. Tällä viikolla olen tehnyt kaatosateessa metsään yhden jäljen, joka ajettiin parin tunnin päästä. Taas hyviä pätkiä, mutta myös melkoisia hukkaamisia. Kun sitten tein taajamaan pusikoihin hankalan jäljen, joka meni polkujen yli ja kierteli vähän miten sattuu, niin se meni älyttömän hyvin. Jälki oli kolme tuntia vanha ja ajoin sen pimeällä.
Hauskonta tässä on se, että jälkikokeeseen on vähän reilu viikko aikaa. Ehkä yritän tässä vaan tehdä mahdollisimman monta jälkeä, että saataisiin jonkinlainen rytmi. Koska uskon siihen, että Jäynä osaa kyllä. Ehkä meiltä puuttuu vaan rutiinia ja sellaista kokemusta, että osattaisiin yhdessä ratkoa eteentulevat ongelmat. Ehkä teen kokeessa niin, että päästän Jäynän vaan irti, jos homma ei muuten suju. Kyllä se yleensä nämä tilanteet jotenkin ratkoo kuitenkin, vaikka sen touhu ei juuri jäljestämiseltä näytä. Ja teen itseni kanssa viikon jotain mentaaliharjoituksia, että mulla ei vanne kiristyisi heti, kun homma alkaa näyttää huonolta. Siinä tilanteessa Jäynä varmaan arvostaisi tsemppausta ja tukemista epätoivoisen puhinan sijaan.
No sitten Viivin kuulumisia. Vinkunen on alkanut köhiä välillä sillä tavalla kakovasti. Vein sen tutkittavaksi ja löytyihän sieltä jotain. Henkitorvi tekee sydämen kohdalla pienen mutkan, eli ilmeisesti Viivin sydän on hieman laajentunut ja painaa vähän henkitorvea. Keuhkoissa ei kuitenkaan näy nestettä, eli sydän ei ole ainakaan paljon laajentunut ja sydäntä kuunnellessa ei kuulu mitään ylimääräistä. Vielä tilanne ei ole siis kovin paha, mutta sinänsä tätä ei voi myöskään oikein hoitaa. Tällä hetkellä odotamme sitä, että eläinlääkäri konsultoi alan spesialistia, että mitä asialle kannattaisi tehdä. Viiville on varattu jo aika myös hammasremonttiin, koska sen suu on jälleen aika huonossa kunnossa. Katsotaan nyt sitten, miten homma etenee ja mitä mieltä spesialisti on Viivin nukuttamisesta hammashoitoa varten. Tilanne suussa on kuitenkin aika paha, eikä sitäkään oikein voi jättää hoitamatta. Onneksi tuo yskiminen on kuitenkin toistaiseksi melko vähäistä, eikä rajoita Viivin elämistä ja olemista. Hampaatkaan ei vaivaa ainakaan sillä tavalla, että Viivi jättäisi mitään syömättä. Mummon yleisvointi ja mieliala on hyvällä tolalla, joten tällä hetkellä jatkamme elämäämme normaalisti. Viime viikoloppunakin oltiin parin tunnin metsäretkellä ja siellä Viivi pomppi kivien yli leikki rantavedessä ihan köhimättä häntä heiluen. Toistaiseksi siis valtakunnassa kaikki hyvin 🙂 Tiedostan kuitenkin, että tilanne saattaa mennä ihan päälaelleen pienessä hetkessä.
Telttaretkellä palvelu on Viivin mielestä edelleen turhan hidasta
rusketusraidat.wordpress.com 