Meillä oli tällä viikolla isomman treenin vuoro. Olin tilannut sellaisen harjoituksen, että etsisimme ”tyhjää” jotain 15 – 20 minuuttia ja sitten törmäisimme jälkeen. Tarkoituksena oli, että oppisin näkemään Jäynästä, miltä se näyttää löytäessään jäljen vapaana etsien. Treeni ei nyt mennyt ihan kokonaan suunnitelmien mukaan…
Etsimme melko tyhjää aluetta (oli siellä poluilla joku kävellyt päivän aikana) sen parikymmentä minuuttia ja sitten lähestyimme jälkeä. Näin Jäynästä erittäin selvästi, että nyt törmättiin johonkin vahvaan hajuun. Ilmeisesti Jäynä sai jäljestä hajun ilmavainulla ja lähti itsenäisesti selvittämään asiaa. Oikeastaan treeni meni siinä mielessä suunnitellusti, että Jäynä ilmeisesti löysi jäljen ja päätyi sitä pitkin etsittävän luo. En nyt vaan nähnyt kyseistä tapahtumaa, koska Jäynä irtosi jälkeä etsiessään minusta ehkä 30-40 metrin päähän. Ei siis mitenkään ylettömän kauas, mutta ei tuollaisessa perusmetsässä näe edes sinne 30 metrin päähän. Mutta treeni ei mennyt kuitenkaan millään tavalla pieleen 🙂 Minä en tiennyt, missä jälki menee ja missä ihminen on piilossa, eli en ainakaan auttanut Jäynää mitenkään. Mutta sieltä se tuli rulla suussa ja oli kuulemma ottanutkin rullan todella varmasti etsittävän luona. Innostuin itse vähän liikaa ja kehuin ehkä turhan vuolaasti, koska rullaan luovutuksessa oli pientä säätöä. Muuten ilmaisu oli ihan täydellinen! Tämän treenin jälkeen uskallan ilmoittautua kokeeseen hyvillä mielin. Peruskokeessa alue on eilistä pienempi ja suoritusaikaakin on kokonaisuudessaan se parikymmentä minuuttia. Eli ilmaisun kanssa ei pitäisi tulla ongelmia, mutta toki aina voi sattua jotain yllättävää. En esimerkiksi tiedä vielä, miten Jäynä toimii, kun minä jännitän ihan hulluna… Mutta kokeeseen siis mennään vielä tämän syksyn aikana 🙂 Paikkamakuuta olemmekin treenailleet eri pituisia aikoja erilaisissa paikoissa, mutta sitä saamme vielä treenata lisää, että minä luotan siihen, että Jäynä pysyy. Mutta hyvä mieli jäi tästä treenistä.
Sitten Viivin kuulumisia. Sanoisin, että mummolla ei ole kaikki kunnossa 😦 Se on nyt viikon verran nukkunut tosi sikeästi. Sillä tavalla sikeästi, että se täytyy herättää monta kertaa päivässä. On se tähänkin saakka toisinaan pitänyt herättää, mutta nyt on tapahtunut selvä muutos. Se on myös ollut normaalia kärttyisempi. Toivon, että tämä johtuisi vaan ilmojen viilenemisestä ja ehkä vanhoja luita kolottaa kostea sää. Uloskaan Viivi ei oikein haluaisi mennä aina, välillä se on toki yhtä innokas kun tähänkin saakka. Mutta joka tapauksessa käytöksessä on nyt tapahtunut selvä muutos. Seurailen nyt tilannetta vähän aikaa ja voisin tilata Viiville hierojan. Jos aika ja hieronta ei auta, niin täytynee viedä mummeli tutkittavaksi. Viivi on jo niin vanha, että sitä ei todennäköisesti kannata juurikaan hoitaa, löytyi siltä mitä tahansa. Sillä tässä tulee vähän lykättyä tutkittavaksi viemistä. Että jos löytyykin jotain 😦 Mutta toki täytyy pitää mielessä, että tietenkin täytyy tutkia, että Viivi-parka ei kärsisi turhaan jostain kivuista. Aika paljon huolestuttaa, että onko tässä alkanut lähtölaskenta. Toivottavasti murehdin turhaan… Kuitenkin toisina päivinä Viivi tuntuu jaksavan vanhaan malliin ja juoksenteleekin vähän metsälenkeillä. Että jospa se nyt olisi vaan tämä sateinen sää.
Reilu viikko sitten retkeilemässä
rusketusraidat.wordpress.com 