Jäynä on tuntunut olevan kunnossa, joten aloitin loman jälkeen treenit normaalilla vauhdilla. Viime viikolla oli myös Jäynän kontrollikäynti eläinlääkärillä ja kaikki oli melkein kunnossa. Leukosyytit olivat vähän alhaalla, mutta lääkärin mukaan ei ole syytä huoleen, se johtuu vaan siitä, että Jäynä on ollut sairaana. Toinen juttu oli myös… Löysin alkuviikosta Jäynän niskasta tosi oudon haavan tai patin. Eläinlääkärillä kävi ilmi, että Jäynän ollessa sairaana sille on pistetty lääkkeitä myös niskaan ja pistokseen on tullut pienoinen reaktio. Niskassa on pieni kuolioitunut alue ja on sanottava, että haava on aika ällön näköinen 😦 Haavalle ei tarvitse juuri nyt tehdä mitään, siinä on rupi päällä. Kun rupi aikanaan irtoaa, haavaa on hoidettava ja seurattava huolellisesti. Lääkärin mukaan voin kuitenkin harrastaa Jäynän kanssa normaaliin tapaan, kun kerran yleisvointi on hyvä, haava näyttää hyvältä eikä se tunnu vaivaavan Jäynää mitenkään.
Hieman otin raskaasti tämän pikkujutun, kun tuli tunne, että eikö tämä lopu nyt ollenkaan. Ongelmat alkoivat jo viimesyksynä niillä eturauhastulehduksilla. Niiden jälkeen keväällä kastrointi, joka meni kyllä hyvin. Mutta sairaslomailua siitä kuitenkin tuli. Sitten tuli iho-oireita ja allergiaepäily. Siitä ei ollut vielä toivuttu, kun tuli sitten tämä veriripuli ja nyt sen jälkimaininkina pieni kuolio niskassa. Mun mielestä tässä nyt olisi jo ihan riittämiin yhdelle vuodelle, voisin jo lopettaa tämän murehtimisen. Onneksi Jäynä ei kuitenkaan murehdi terveydentilaansa, vaan elää elämäänsä onnellisena päivä kerrallaan ❤
Kanyylien kohdat näkyy vielä vähän, mutta muuten Jäynä on varsin suloinen ❤
Haussa on edistytty rullailmaisun kanssa mukavasti. Olemme siirtyneet siihen, että yleistämme ilmaisua eri tilanteisiin. Nyt on ilmaistu jo istuvia, makaavia, seisovia ja peitettyjä maaleja. Pidemmältä ja lyhyemmältä matkalta. Hyvässä ja huonossa maastossa. Lisää vain toistoja, niin ollaan pian aika valmiita 🙂 Kivikko-ryteikössä Jäynällä on rulla tippunut kerran ja se välillä ”räkii” rullaa minulle. Eli tuo sen perille saakka ja istuu eteeni. Mutta pudottaa rullan ennen kuin ehdin ottaa sen suusta. Pohdimme tähän ratkaisuja. PK-haussa harjoittelemme edelleen suoria pistoja, mutta niiden suhteen homma ei ole edennyt kovin paljon. Oli tässä kesällä hieman taukoa helteiden, lomien ja Jäynän sairaslomien vuoksi. Mutta olemme nyt palanneet treeneihin ja meillä on selkeä suunnitelma, miten etenemme.
Edelleen SporttiRakin mahtavia otoksia 🙂
Jäljellä on myös edetty. Tein Jäynälle pidemmän ja vaikeamman jäljen kuin ikinä. Sillä ajatuksella, että välillä täytyy kokeilla ja uskaltaa, aina voi palata treeneissä taaksepäin. Olen ollut Jäynän kanssa jäljellä vähän turhankin varovainen, emmekä ole edenneet treeneissä kovinkaan paljon. Viimeksi Jäynä jäljesti siis noin 400 metriä viidellä esineellä ja maasto oli hieman haasteellinen. Jälki meni hukkaan useammankin kerran, mutta Jäynä etsii itse jäljen uudelleen sitkeästi. Samalla yritän opetella itse lukemaan, miltä se näyttää jälkeä etsiessä ja mistä tiedän, että jälki on löytynyt uudelleen. Kaikki esineet löytyivät (kaksi hanskaa, kaksi keppiä ja lopussa lelu). Esineilmaisu on Jäynällä edelleen tosi varmaa, mutta ei se suoraan mene makuulla. Koska emme ole menossa FH-kokeeseen, en ole nillittänyt asiasta. Loppua kohti jäljestäminen muuttui vähän huolimattomaksi, ilmeisesti Jäynä jo vähän väsähti. Mutta nytpä tiedän, missä mennään 🙂
Esineilmaisun palkkausta pellolla. Kuva: SporttiRakki
Viivi ei ole treenannut juuri muuta kuin ruuan kerjäämistä ja päiväunien nukkumista yhdessä. Molemmissa se on aika hyvä 🙂 Lenkeillä mummeli on tietenkin ollut mukana ja hyvin se jaksaa. Vieraissa paikoissa näkee, että Viivi on edelleen tosi utelias ja haluaa tutkia ympäristöään. Eli tunkee ihan joka paikkaan, mihin pää vaan mahtuu. Onhan se toisaalta hieman rasittavaa, mutta toisaalta on aika mukavaa, että Viivi on edelleen aktiivinen ja reipas ❤
Pilvilammella eväsretkellä. Mummo menossa mukana 🙂
rusketusraidat.wordpress.com 