Retkeilyä ja treeniä

Kaikenlaista on touhailtu viimeisen parin viikon aikana 🙂 Kävin Jäynän kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa pienellä telttaretkellä, Viivi oli reissun ajan hoidossa. Eipä tarvinnut miettiä, jaksaako se varmasti olla ja kävellä helteessä. Meillä oli Jäynän kanssa oikein mukava reissu, menossa oli mukana yksi kaveri ja kolme kaverikoiraakin. Uinnin jälkeen Jäynä sai elämänsä pitkäkestoisimman märkähepulin 😀 Siitä juoksemisesta ja pomppimisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Minäkään en saanut koiraani komennettua, kun nauratti niin paljon. Reissun jälkeen Jäynä oli kotona reporankana, samoin Viivi. Se oli hoidossa päässyt lenkille monta kertaa päivässä ja viettänyt mukavaa leffailtaa 🙂

Serkukset Helvetinjärvellä

Reissun jälkeen uni maistui 🙂

Rullatreeneissä on nyt edetty aika kivasti. Jäynä osaa ottaa kiintorullan, jos irtorullaa ei ole näkyvillä. Joskus se vähän aikaa miettii, että mitäs tässä nyt pitikään. Mutta viimeksi tehtiin niin, että odotettiin Jäynän keksivän asian itse. Ja tadaa! Osasihan se ilman mitään apuakin 🙂 Sain muutenkin uudessa treeniryhmässä palautetta, että omistan ihan aikuisen koiran, joka osaisi varmasti jo aika paljon. Voisin edetä treeneissä ja vaatia jo yhtä ja toista… Onhan tästä tainnut joku ennemminkin sanoa, mutta kun Jäynä on niin mun pentukoila. Mutta kai tässä nyt pitää ymmärtää, että 2,5-vuotias koira on tosiaan aikuinen 😀

Jäljellä mentiin taas askel eteenpäin, kun vieras ihminen teki meille jäljen. En muistanut kertoa kaikkia keksimiäni sääntöjä ja rajoituksia, joten saimme ehkä vähäsen hankalamman jäljen, mitä olisin itse uskaltanut tehdä. Ja sujuihan se 🙂 Että tässäkin sama juttu, olen junnannut vähän liiaksi helpohkoissa jutuissa. Tai olen tehnyt hankaliakin jälkiä, mutta isoilla avuilla. Ja ollut turhan tarkka siitä, että jokaisella jäljellä saa olla vain yksi haastava juttu. Että jos on mutkia, niin ei saa mikään muu olla hankalaa. Tai jos teen alustanvaihtoja, niin nameja pitää viljellä kuin pentukoiralle. Täytynee siis miettiä, miten jatkaisimme nyt jo eteenpäin näissäkin jutuissa…

Viivi on lähinnä vain lenkkeillyt ja nukkunut. Aika hyvin tuollainen 14-vuotias jo menee ilman isompaa aktivointiakin, mutta liian vähäinen lenkitys näkyy kyllä Viivin käytöksessä aika nopeasti. En ole malttanut viedä sitä kovin pitkille lenkeille hellesäässä, mutta pitäisi sitten mennä vaan illalla. Mummeli jaksaa kyllä 🙂 Lenkin jälkeen jaksaakin sitten taas nukkua…

Välillä pitää vähän huilata, että jaksaa sitten taas 🙂