Olen yrittänyt olla reipas 🙂 Jäynä on ajellut tähän mennessä neljä jälkeä. Ensimmäinen oli aika perus, semmonen ”katsotaan, missä mennään” -tyyppinen. Jäynä pysyi jäljellä kivasti ja ilmaisi esineet hyvin. Ajattelin, että voimme siis jatkaa eteenpäin ja lisätä haasteita.
Toinen jälki oli mutkainen jälki. Olen tehnyt pääasiassa melko suoria pätkiä, joten ihan kulmia en vielä tehnyt. Jäljellä oli viisi mutkaa, jotka meni pääasiassa hyvin. Yksi mutka oli lähellä alueen reunalla olevaa ojaa ja ilmeisesti haju valui sinne, koska Jäynä meni ojaan haistelemaan pari kertaa. Itse se sitten kuitenkin jatkoi oikeaan suuntaan. Yhdessä kohdassa tuuli kävi vähän väärästä suunnasta mutkan kohdalla ja Jäynän nenä nousi, koska luullakseni se sain hajun jäljellä myöhemmin olevasta esineestä. Nenä kuitenkin laskeutui takaisin alas, kun odottelin hetken. Tällä jäljellä kävi toisenkin kerran niin, että Jäynä haistoi ja näkikin yhden esineen vähän kauempaa. Siinä oli vähän haastetta saada nenä takaisin alas, koska siellähän se esine köllötteli ihan selvästi. Itse mutkat eivät siis olleet niinkään tämän jäljen haasteina, vaikka kyllä niissä joissakin oli vähän hakemista. Ongelmana oli tuulensuunta, jota en ollut ottanut riittävän hyvin huomioon jälkeä tehdessä. Eli ei vastatuuleen, ei.
Seuraava jälki oli heinikossa ja vieraan tekemä. En ole ajanut Jäynän kanssa montaa vieraan tekemään jälkeä, joten tässä oli haasteena koiran lukeminen. Parissa kohdassa Jäynä hieman hukkasi jäljen ja osasin mielestäni ainakin vähän lukea, että nyt se etsii oikeaa kohtaa. Yhdessä kohdassa en osannut lukea, mutta onneksi jäljentekijä ei antanut meidän harhautua muutamaa metriä enempää. Jokaisessa kohdassa Jäynä kuitenkin etsi jäljen itsenäisesti uudelleen. Näitä pitäisi tehdä lisää, ihan liikaa treenaan niin, että tiedän tasan tarkkaan, missä jälki menee. Toki minun täytyy sitäkin tehdä vielä aika paljon, mutta täytyy sitä koiranlukuakin harjoitella ajoissa.
Neljännellä jäljellä teemana oli alustanvaihdot. Ei niitä kyllä montaa tullut, mutta sen verran, että asia tuli selväksi. Siis että näitäkin täytyy harjoitella lisää 🙂 Jälki alkoi heinikkoryteiköstä. Siellä oli ongelmana, että namit olivat pudonneet heinikon alle, joten Jäynä kaiveli osaa nameista aika syvältä ja osan ohi se meni vauhdilla. Jäynä pysyi jäljellä kohtalaisen hyvin, mutta vähän se yritti rynniä liikaa ajoittain. Mutta nykyään Jäynä kestää jo hyvin sen, että pidän vastaan. Vielä viime vuonna Jäynä usein pysähtyi, jos jälkiliina kiristyi. Sitä se ei tee enää 🙂 Kun jälki siirtyi ryteiköstä nurmelle, Jäynä pysähtyi katsomaan minua, että ”Jep, ihan kiva jälki tämä oli”. Kerroin sitten, että jälki kyllä jatkuu siellä nurmikon puolella. Jäynä jatkoi jäljestystä. Ensimmäinen esine nurmella meni hyvin, mutta palkan jälkeen Jäynä oli taas, että ”Mukava oli tosiaan tämä jälki, nythän se loppui?”. Vaan ei, jatkui vieläkin. Jostain syystä tämä pätkä meni vähän roiskien ja vauhdilla, syytä en oikein osaa sanoa. Lopussa jälki meni nurmelta vielä sinne heinikkoryteikköön takaisin, mutta sen vaihdon kanssa ei ollut ongelmaa. Loppuesine oli jokusen metrin ryteikön puolella ja myös sen ilmaisu meni hyvin. Tällä jäljellä näytti siltä, että Jäynä meinasi vähän väsähtää tai keskittyminen muuten rakoili jäljen loppupuolella. Ehkä syynä oli mökkeily ja telttayö ennen jälkeä, sekä noin 20 – 25 asteen lämpötila. Jäynä siis saattoi olla oikeasti hieman väsynyt. Eikä näitä helteitä ole ollut vielä kovin montaa päivää, joten kai tuo lämpökin saattaa vähän viedä voimia. Jälki meni kyllä ihan ookoo, mutta ei se ollut niin intensiivistä kuin se voisi olla.
Vähän tuli hiki viimeisimmällä jäljellä 🙂
Hyvin tämä kausi on lähtenyt käyntiin. Esiin on tullut jo monta asiaa, joita meidän täytyy harjoitella lisää. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että meillä olisi varsinaisesti ongelmia. On vaan asioita, joita emme osaa vielä kovin hyvin. Ne onneksi ratkeavat harjoittelemalla lisää 🙂
Sitten se Viivin doboilu. Mummeli oli ihan pro! Väittäisin, että ainakin joidenkin juttujen tekeminen on helpompaa pienen koiran kanssa. Kun alusta tai pallo on koiraa isompi, niin tassut osuu sopivaan kohtaan aika helposti. Sekin tietysti auttaa, että Viivillä ei ole epävakaiden alustoiden kanssa mitään ongelmaa. Selvästi Viivi kyllä väsyi 45 minuutin tasapainottelusta, mutta tohkeissaan se oli tunnin loppuun saakka. Kuvassa tassut ei ole ihan kokonaan kohdillaan, kun oli hankala kuvata ja ohjata koiraa samaan aikaan. Mutta huomatkaa keskittynyt ilme ❤
Myös Viivi on päässyt vähän ”jäljestelemään”, tavallaan. Aktivointina olen käynyt Viivin kanssa pari kertaa kävelemässä Jäynän jäljen sen jälkeen, kun olen mennyt ensin Jäynän kanssa. Sinne on aina kuitenkin jäänyt niitä nameja, niin Viivi on saanut etsiä niitä. Kyllä se siinä samalla vähän jäljestääkin sillä omalla epätarkalla tyylillään. Nenä ainakin tuhisee niin kovasti, että kyllä siinä nenän aktivoimista tapahtuu 🙂
rusketusraidat.wordpress.com 