Kevään kuulumisia

Jäynän rallittelukurssi oli ja meni. Meillä jäi kaksi viimeistä kertaa väliin lomareissun ja sairastelun vuoksi ja se hieman harmittaa. Koska me oltiin Jäynän kanssa aika hyviä 🙂 Täytynee katsoa, riittääkö aika siihen, että treenattaisiin lajia eteenpäin. Koskapa päätin tässä kevään mittaan, että lisään myös PK-haun meidän harrastuslistalle. Sen kanssakin menee yksi ilta viikossa, joten ihan kaikkeen ei taas aika riitä. PK-hommien kanssa kun pitää tuota tottistakin treenata vähäsen enemmän. Katsotaan siis, miten haku lähtee sujumaan ja mihin kaikkeen aika ja rahkeet riittää 🙂

Viivin kanssa ei ole treenailtu mitään. Mutta kun nyt olin tuolla Rallytokokurssilla Jäynän kanssa, niin se olisi kyllä Viiville sopiva laji. Että jos keksin, miten saan kaiken mahdollisen mahtumaan kalenteriin, niin miksipä ei… Mutta todennäköisesti en kyllä saa aikakonetta ihan lähitulevaisuudessa, joten voi olla, että vuorokausista vaan loppuu tunnit kesken. Viivin iloksi menen sen kanssa kuitenkin viikonloppuna kokeilemaan Doboa. Luulen, että mummo tulee liekehtimään koko tunnin ajan tavalla tai toisella 😀

Jäynän kanssa on kiintorullatreenit edelleen vaiheessa. Vähän jo tuntui, että homma lähti sujumaan. Mutta sitten tuli taas takapakkia, joten palattiin vähän taaksepäin treeneissä. Ehkä ongelma oli alunperinkin se, että harppasin liian ison askeleen kerralla. Eli siitä, että irtorulla on näkyvillä ja Jäynä näkee sen heti maalihenkilölle mennessä -> siihen, että rullaa ei näy missään ja se pitäisi osata ottaa kaulasta. Tehdään nyt sitten niin, että irtorulla on maalimiehellä, mutta sitä pitää vähän etsiä.  Kun toistoja otetaan useampi, niin välillä Jäynä löytää rullaan maalimieheltä ja välillä kaulaltaan. Eiköhän se tällä saada etenemään 🙂

Sitten Jäynän eturauhasesta. Sehän on nyt kahdesti jo saanut tulehdukseen antibiootit ja hormonit, mutta tulehdus uusi kuitenkin. Nyt oireet palasivat jo kolmannen kerran ja tulehdushan se siellä taas oli. Jäynä nyt sitten kastroitiin, että vaivoista päästään lopullisesti eroon. Ei tarvitse enää kytätä haukkana, että oireileeko se mahdollisesti oikeasti, vai olenko vain luulotautinen. Niin epämääräisiä ja moninaisia nuo eturauhastulehduksen oireet voivat kyllä olla. Jäynällä on myös kaksi veljeä, joten jos kävisi niin, että haluaa jatkaa Jäynän sukua, niin vaihtoehtoja on olemassa. Ei tämä nyt mikään ilonaihe ole ja olisin kovasti toivonut, että tulehdus oli lähtenyt pois kahden kuurin avulla. Mutta koska oman kokemukseni mukaan koira voi elää hyvin täyttä elämää ilmain palluroitaankin, niin tällä nyt mennään. Leikkaus meni ihan ohjelman mukaan ja nyt sitten saikutellaan pari viikkoa. Ensimmäisenä yönä Jäynä oli selvästi kipeä ja valvotti minua. Sen jälkeen toipuminen on lähtenyt hyvin liikkeelle 🙂 Toivotaan, että saan pidettyä haavan puhtaana ja kuivana ja kaikki menee hyvin. Ensimmäiset pari päivää leikkauksen jälkeen on ollut kyllä märkä ja rapainen keli, joten olemme yrittäneet ulkoilla mahdollisimman vähän. Ainakin viimeksi, kun katsoin, haava näytti hyvältä. Pidetään sormet ristissä, että toipuminen jatkuukin hyvin 🙂

Jäynä kotona kastroinnin jälkeen ❤

Jälkikauden saimme polkaistua käyntiin viime viikolla ja kaksi jälkeä meni aika kivasti. Nyt tuleekin sitten heti vähän taukoa sairasloman vuoksi, mutta alun perusteella voimme jatkaa hyvin pitkälti siitä, mihin olemme jääneet. Yritän malttaa viljellä niitä nameja reilusti edelleen, että saadaan pidettyä vauhti ja tarkkuus oikealla tasolla.

Kuvan otti Tiina

Innolla siis menemme tässä kesää kohti. Kaikkea kivaa tiedossa 🙂