Kaksi rallytokokertaa on takana, joten on aika raportoida 🙂
Jäynä käyttäytyi ensimmäisellä kerralla alkujännityksen jälkeen mallikelpoisesti. Muutamien räyhäävien irtokoirakokemusten jälkeen meillä on ollut ongelmia muiden koirien kanssa. Jäynää jännittää muut koirat aika paljon, mutta se näköjään rentoutuu kyllä, kun mitään pahaa ei tapahdu. Mutta jos jostain kuuluu räyhäämistä ja meuhkaamista, Jäynä kääntyy heti katsomaan, tuleeko joku päälle 😦 Ja koska Jäynästä löytyy aika paljon potkua, se on valmis sanomaan takaisin tarvittaessa. Minulla ja Jäynällä vaan on hieman eri käsitys siitä, koska on tarve sanoa ja koska ei. Minun mielestäni ei oikeastaan koskaan, Jäynän mielestä oikeastaan aina 😉 Suurimman osan ajasta Jäynä oli kyllä minun kanssani yhdessä tekemässä ja aika hyvin meillä menikin 🙂 Toisella kerralla Jäynä ei ollut alkujännityksen jälkeen juurikaan kiinnostunut muista koirista, mutta muuten se oli ylikierroksilla. Haemme nyt tasapainoa siinä, miten paljon minä voin touhata saadakseni Jäynän jakamattoman huomion, mutta että en hetsaa liikaa.

Kotona kyllä otetaan rennosti 🙂
Jos puhutaan teknisestä osaamisesta, niin käännöksiä meidän pitää harjoitella. Olen tehnyt Jäynän kanssa aika paljon suoraa seuraamista, joka päättyy sivulle istumiseen. Kun sitten teen käännöksiä vähän liian hitaasti, Jäynä yrittää istua. Eli ohjaajalle lisää vauhtia käännöksiin ja noin yleensäkin käännöksiä saisi harjoitella lisää. Uusia juttuja Jäynä oppii supernopeasti. ”Saksalainen täyskäännös” onnistui oikeastaan kolmen toiston jälkeen jo niin nopeasti, että en meinannut pysyä Jäynän vauhdissa mukana. Ja kun hidastelin, Jäynä ehti jo tarjota paria variaatiota, eli kierretään takaa sivulle tai sitten kierretään takaa jalkojen väliin, jos minulla on käännös vielä kesken ja jalat vasta ottamassa askelta. Ovat siinä sitten väärässä paikassa ja johonkin täytyy mennä nopeasti 😀 Sitten oli takaperin askelia niin, että koira kävelee edessä ja ihminen siis peruuttaa. Vaikka kävelin takaperin niin nopeasti kun pystyn, Jäynä ehti istua jokaisen askeleen jälkeen. Että intoa ja vauhtia tosiaan on riittävästi, meidän täytyy vaan oppia toimimaan yhdessä 🙂

Näillä yhteistyö pelaa. Hyvässä ja pahassa.
Otsikossa puhutaan rallittelusta, mutta kerron nyt kuitenkin myös muuhun liittyvän jutun. Olen naksutellut Jäynälle olohuoneessa kohteiden kiertämistä. Kotona se kiertää jo tuolia ja kun tuolia ei ollut näkyvissä, tarjosi ruokapöydän kiertämistä. Lenkillä sitten kokeilin mennä puun eteen seisomaan ja odottamaan, että Jäynä tarjoaisi sen kiertämistä. Siinä tuli ne normaalit sivulletulot ja maahanmenot ensin. Sitten Jäynä keksi kiertää puun. Pari kertaa. Viivikin nökötti siinä istumassa, kun kerran ihmisellä on nameja kädessä. Niin Jäynä kiersi Viivin 😀 En ehtinyt palkata, kun se kävi niin äkkiä, enkä ihan heti tajunnut, mitä Jäynä teki. Sen jälkeen kierrettiin vielä yksi golfkentän kyltti muutaman kerran. Mun mielestä on aika kivaa, kun Jäynä osaa yleistää asioita näin hienosti. Olen myös tyytyväinen siihen, että olen onnistunut ainakin alkuopetuksessa niin, että Jäynä tekee asian melko rauhallisesti. Aikaisemmin olen onnistunut tekemään kiertämisestä sellaisenkin ”juoksen ja huudan” -liikkeen, että olen erittäin tyytyväinen rauhalliseen meininkiin. En epäile hetkeäkään, etteikö tuohon liikkeeseen saada vauhtia myöhemmin.
Tähän mennessä olen sitä mieltä, että rallittelu on sopivaa tekemistä meille juuri nyt. Itse tekeminen saa olla vähän sinne päin, haemme enemmän oikeaa fiilistä. Ja sitä, että muiden koirien kanssa voi olla rennosti. Sanoin viimeksi yhdelle kurssikaverille, että jos joku koira tulee meidän luo räyhäämään, tulen käyttäytymään erittäin epämiellyttävästi. Tarkoitus on kasvattaa Jäynän luottamusta siihen, että muiden koirien kanssa saa ja voi olla rauhassa. Ja jos mennään ajatuksessa vielä pidemmälle, niin että minä olisin se, joka hoitaa hankalat tilanteet, eikä Jäynän tarvitsisi niihin puuttua. Toivotaan, että tällaisia tilanteita ei osu meidän kohdalle 🙂

Tämä ei liity rallitteluun, oli vaan hieno auringonlasku hakutreeneissä.