Muita kiireitä

Tämän blogin päivittäminen on kyllä nyt ihan retuperällä, kun tuntuu olevan niin paljon muuta tekemistä. Kerrotaan nyt kuitenkin, mitä me ollaan tässä keväällä treenailtu 🙂

Leon kanssa ei ole tällä hetkellä mitään kovin tarkkaan treenisuunnitelmaa, sen kanssa tulee roiskaistua aina vähän jotain sinne päin. Pitäisi siis tehdä suunnitelma. Hälytreeneissä ollaan päästy tekemään isompia ja vähän erilaisia treenejä, se on hyvä. Edelleen minulla on työsarkaa osastolla Trust Your Dog. Yhdessä hälytreenissä olimme teollisuushallissa ja Leo merkkasi minulle erittäin selvästi yhtä hyllyä. Yritimme suunnistajan kanssa katsella hyllyä joka suunnasta maasta ja tikapuilta. Kun emme silmillämme löytäneet mitään, päättelimme, että jostain tulee siihen kohtaa vaan tosi vahva haju. Leo kun nousi hyllyä vasten joka suunnasta ja välillä haukahtelikin. Fiksuina sitten jätimme hyllyn taaksemme ja jatkoimme hallin tarkistamista. Hallin toisesta kerroksesta sitten löytyikin ihminen ja päättelimme, että hajun on täytynyt tulla sieltä. Vaan ei. Sinne hyllylle jäi yksi ihminen löytymättä. Kun menimme treenin lopuksi hakemaan piiloutunutta pois, niin kyllähän hänet olisi nähnyt, jos olisi sattunut oikeasta kulmasta katsomaan. Olisi pitänyt vaan luottaa koiraan, että ei se noin vahvasti merkkaa ilman hyvää syytä. Toki sen verran olimme edes fiksuja, että ilmoitimme kyllä johtoon koiran vahvasta reagoinnista ja suosittelimme, että joku toinenkin koira voisi mennä sitä hyllyä ihmettelemään. Että oppi ja ikä vaan… vähän jäi huono omatunto koiran puolesta, kun se teki kaiken ihan oikein. Itse olin pönttö.

Jäynän kanssa olen tottistellut jonkin verran, paljon enemmänkin pitäisi. Se kulkee mukana jo ihan kivoja pätkiä, mutta seuraamiseksi sitä ei voi sanoa. Tarkoitan tällä siis sitä mukana kulkemista, mitä tehdään arkena ja maastolajeissa, kun siirrytään paikasta toiseen. Sinänsä asia on kyllä hyvällä mallilla, koska Jäynä tarjoaa sitä välillä ihan pyytämättäkin lenkillä. Varsinkin, jos on nameja mukana. Seuraamiseen saimme muutama viikko sitten hyviä vinkkejä, koska Jäynällä on taipumusta seurata vähän lysyssä. Siis sillä tavalla matalana ja kytäten. Nyt kiinnitämme huomiota oikeaan ryhtiin ja teemme vain lyhyitä pätkiä. Lelulla palkatessa mietin myös palkan suuntaa ja liikettä tarkemmin. Jäynälle ei tunnu sopivan sellainen hidas lelun kaivaminen ja ”katoppa mitä täällä on”. Se aiheuttaa vaan lisää lysyä ja kyttäämistä. Jäynän kanssa täytyy kiinnittää muutenkin paljon Leksaa enemmän huomiota tuohon silmän käyttöön, Leolla kun sitä ei juuri ole. Jäljellä olemme edenneet Jäynän kanssa ihan kivasti, olen tässä keväällä ehtinyt tekemään jo muutamia jälkiä. Kokeilen kerran myös kokonaan namitonta jälkeä ja sekin sujui joten kuten. Vauhti ja tarkkuus kuitenkin katosivat ensimmäisen noin 50 metrin jälkeen, joten laitan nyt edelleen jäljelle nameja. Satunnainen namittaminen tuntuu toimivat tällä hetkellä hyvin. Jäynä menee tarkasti ja rauhallisesti myös namittomat pätkät (maksimissaan n. 20 askelta), koska siellä täällä nameja kuitenkin on. Pakko mennä tarkasti, että niitä ei jää väliin 🙂 Olen tehnyt jäljelle nyt myös jo jonkinlaisia pyöreitä kulmia, ne onnistuvat vaihtelevalla menestyksellä. Jäljestäessä olen yrittänyt myös vähentää auttamista ja annan Jäynän harhautua jäljeltä ja etsiä jäljen itse uudelleen. Eilisellä jäljellä menimme hihna löysällä ja Jäynä harhautui jäljeltä pari kertaa ehkä puoli metriä – metrin. Tähän mennessä olen siis heti pysähtynyt, enkä ole päästänyt Jäynää eteenpäin ennen kuin se löytää jäljen uudelleen. Nyt menen enemmän sen perässä hihna löysällä ja annan sen tehdä ratkaisuja itse. Se tuntuu toimivan ainakin nyt paremmin, Jäynä on paljon rennompi ja keskittyneempi. Eilen varsinkin pidin sen jäljestystyylistä erittäin paljon ❤ Siellä mentiin rauhassa häntä alhaalla ja hihna löysällä. Tuntuu, että jälkihommat ovat edistyneet nyt keväällä aika paljon, koska uskallan nyt kokeilla jo enemmän. Syksyyn saakka tein ehkä liikaa ”varman päälle” -jälkiä, että saadaan varmasti onnistumisia. Nyt kun sitten uskaltauduin kokeilemaan enemmän ”ei ihan niin varman päälle” -juttuja, niin huomasin, että Jäynähän osaakin enemmän kuin luulin. Tähän mennessä vaativin jälki on ollut vähän reilu 200 metriä ja siinä ei ollut yhtään namia. Noin 50 metrin välein oli namipurkki. Tämä meni pääsääntöisesti hyvin, mutta jäljellä oleva mutka aiheutti hieman pyörimistä. Ja vauhtia oli omaan makuun vähän liikaa, joten palasin siihen, että jäljellä on nameja. Jäynä myös löytää itsenäisesti jäljen aika hyvin, en ole vienyt sitä enää jäljen alkuun tai tehnyt mitään vahvennettua alkua. Esineilmaisut on nyt olleet vähemmällä, mutta on ne sujuneet ainakin, kun viimeksi kokeilin. Edelleen Jäynä saattaa mennä vinoon makaamaan, mutta menee kuitenkin itsenäisesti maahan.

Haussa on edetty niin, että tehdään vaikeampia piiloja ja enemmän tyhjää piilojen välillä. Olen myös tehnyt välillä Jäynän kanssa treenejä niin, että se on liinassa. Tällä yritän estää valtavaa kaahotusta ja tuntuu, että liinassa etsimisestä on ollut apua. Viime aikoina olen myös pyytänyt treenikavereita viemään ihmiset piiloon, että en itse tietäisi, missä etsittävät ovat. Näin ajattelen oppivani koiranlukua. Aloitin myös lopultakin jonkinlaiset rullanluovutusharjoitukset. Tosin emme tee niitä vielä millään oikealla rullalla, vaan lähinnä sitä ajatusta ja tekniikka pienellä patukalla. Tällä hetkellä intoa on riittämiin, ajatusta sitten vähän vähemmän. Aika vähän tiedän rullailmaisun opettamisesta, mutta vähäisen kokemukseni mukaan koirilla on usein ongelmia tuoda sitä rullaa perille saakka kunnolla. Ajattelin sitten, että jos aloitetaan sillä ennen kuin hommaan liittyy mitään muuta. Olemme kuitenkin ihan alkutekijöissä vielä, joten en nyt mainosta asiaa tämän enempää.

Viivi on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin hetki sitten. Talvella se ei oikein jaksanut lenkkejä ja oli melkoinen perässävedettävä välillä. Viiviltä otettiin verikokeet tuossa vähän aikaa sitten ja sen todettiin olevan ikäisekseen kuitenkin hyvässä kunnossa sekä verikokeen että tutkimuksen jälkeen. Särkylääkkeet vaihdettiin toisiin ja nyt mummo tuntuu olevan taas lyönnissä. Se oli tuossa pari päivää sitten mukana jopa parin tunnin metsälenkillä, eikä tuntunut sen jälkeen olevan edes erityisemmin kipeä. Kuulostaa siis hyvältä. Muttamutta… Viivin käytös on mennyt aika paljon hankalampaan suuntaan. Naapurien mukaan se haukkuu välillä pitkiäkin aikoja asunnossa ja itsestänikin tuntuu, että Viivi ei oikein osaa hallita mielentilaansa, vaan sillä jää turhan helposti kierrokset päälle. En tiedä, pitäisikö sille tarjota enemmän aktiviteettia, korjaantuisiko asia sillä. Vai onko se niin seniili, että se välillä vaan sekoaa 😦 Sitruunapanta ei tunnu auttavan, eikä se, että Viiville jättää puruluita tai jotain muuta puuhaa. Aluksi luulin, että se haukkuu vain yksin ollessaan. Mutta ilmeisesti se haukkuu, vaikka muutkin koirat ovat sen kanssa kotona. Metsässä lenkillä Viiviä pitää vähän vahtia, että se pysyy mukana. Jos se jää paljon jälkeen, se saattaa lähteä etsimään meitä muita ihan väärästä suunnasta. Kerran sen menikin hukkaan pimeään metsään ja hätäännyinkin vähän. Sieltä se kuitenkin tuli pitkospuita pitkin vastaan häntä alhaalla ja korvat luimussa. Kun juttelin sille, niin aluksi se näytti hieman epäilevältä, mutta tunnisti sitten kuitenkin hetken kuluttua ja tuli luo häntä heiluen. Että Viivi taitaa nyt olla sellainen dementinen vanhus, jolla jalat vie, mutta pää ei ole ihan mukana touhussa. Jos en saa tuota haukkumista loppumaan, niin vaihtoehdot ovat vähän vähissä 😦 Mutta kokeillaan nyt vielä joitakin konsteja.

Treenailun lisäksi ohjelmaan on kuulunut paljon metsälenkkejä hyvässä seurassa. Laajennettu laumamme toimii aika hyvin ja remmissä Viivikin voi olla lenkeillä mukana. Irti se ei ole ainakaan vielä ollut malinoisien kanssa ja voi olla, että sitä ei edes kokeilla. Portin läpi nuo kyllä haistelevat toisiaan sillä tavalla kohteliaan hillitysti, mutta välillä Viivi kuitenkin vähän kiroilee neideille. Että ehkä se on Viiville parhaaksi, että se ei pääse isottelemaan toisille ilman turva-aitaa. Kaiken kaikkiaan elämämme on kuitenkin juuri nyt aika hyvällä tolalla. Olen yrittänyt olla murehtimatta ja nauttia kaikesta tässä ja nyt. Aika hyvin se on onnistunutkin ❤