Kesälomahan oli ja meni jo viikkoja sitten, mutta olen vasta vähän aikaa sitten saanut laitettua kuvat kameralta koneelle. Ihan koko lomaa en jaksanut kantaa kameraa mukana, joten osa kuvista on otettu puhelimella.
Loma alkoi pienellä tyttöjen illalla, josta ei onneksi juuri kuvia ole. Tavoitteena oli päästä eroon 1,5 litran kuoharipullosta ja se tavoite täytettiin. Ja meni siinä illan mittaan vähän muutakin. Olin kuitenkin niin sivistyneesti, että pystyin ajamaan aamulla Teuvalle Horonkylään. Horo elää! -päivässä oli ohjelmassa mm Horo Run, johon osallistuin kaverin kanssa. Suoritimme noin viiden kilometrin este- ja rastiradan hymyillen. Kaikenlaista tehtävää ja vesiestettä matkan varrella olikin 🙂 Tekaisin meille myös teemaan sopivat paidat.
Sunnuntaiaamuna auto starttasi sitten kohti Kolia. Viivi jäi hoitoon, koska se ei enää jaksa vaellusreissuja. Jäynä ja Leo pääsivät mukaan. Etukäteen mietitytti, miten Jäynän kanssa sujuu, koska se vetää remmissä ihan liikaa. Ennen lomaa yritimme treenata paljon remmissä kävelemistä ja parempaan suuntaan se jo menikin. Mutta Jäynä tekee iloloikkia aina kesken kaiken ja oikeastaan juuri se nykiminen haittaa enemmän. Ja hankalaahan se oli. Kolilla maasto on tosiaankin haasteellista, yhtä kivikkoa ja juurakkoa. Välillä ylä- ja alamäet ovat todellä jyrkkiä, joskus melkein mallia konttaus. Painavan rinkan kanssa tasapainoa joutuu muutenkin hakemaan aika paljon ja satunnaiset odottamattomat nykäisyt vaikeuttavat hommaa potenssiin sata. Päästin Jäynän joissain mäissä kokonaan irti, koska sen kanssa oli oikeasti vaarallista tasapainoilla, kun toinen jalka on jonkun juuren päällä ja toinen ilmassa etsimässä seuraavaa jalansijaa. Muuten reissu sujui aika hyvin. Ensimmäisen yön nukuimme Ryläyksen kodassa ja toisen yön Lakkalassa teltassa. Jäynä osoitti muita reissaajia kohtaan ainoastaan suurta rakkautta ja Leo nyt osaa käyttäytyä joka paikassa. Vähän se väsyneenä oli kärttyinen Jäynää kohtaan ja taisi se välillä murahtaa myös ihmisille. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Leo käyttäytyy tällä tavalla. Ilmeisesti Leo on ottanut tehtäväkseen suojella Jäynää pahalta maailmalta, tai jotain. Oma fysiikka oli melkoisella koetuksella. Jäynä oppi ehkä reissun puolessa välissä, että taukopaikoilla kannattaa levätä jatkuvan touhaamisen ja kohkaamisen sijaan. Kävelyä tuli ensimmäisenä iltana 8 km, toisena päivänä n. 17 km ja viimeisenä jotain 13 kilsaa. Pari lisäkilometriä tuli siitä, kun haimme vettä kahdesta kaivosta, jotka eivät olleet ihan pääpolun varressa.
Pakollinen maisemakuva
Alkumatkasta tosi skarppina
Loppumatkasta väsy yllätti puuhastelijan
Kolin reissun jälkeen olin muutaman päivän kotona pyykkäämässä ja huoltamassa varusteita. Sitten vähän koirakokeisiin töihin ja sen jälkeen kohti Posiota. Hieman sateisesta ja kököstä säästä huolimatta kävimme testaamassa Korouomassa pienen pätkän. Aika hienot maisemat, vähän erilaiset. Kiersimme keskivaiheilla olevan rotkolaakson Saukkovaaran P-paikalta. Korouomaan on mentävä joku kerta talvella, niin näkee ne jääputoukset. Nyt nuo rotkot olivat kyllä myös ihan näyttäviä, mutta putoukset ovat ainakin kaukaa katsottuna pieniä vesinoroja.
Posiolla on myös Riisitunturin kansallispuisto. Siellä kävimme tekemässä päiväretken ja kiersimme Riisin Riettaan. Elokuu oli tänä vuonna kovin sateinen ja varmaankin sen vuoksi maasto oli paikoitellen tosi märkää. Aika monta kilometriä sai väistellä kuralöllöä ja hypellä mättäältä mättäälle. Saimme niskaamme myös vesisadetta. Vähän kurjasta kelistä ja kuralöllöstä huolimatta tämäkin reissu oli kuitenkin tekemisen arvoinen. Riisitunturin laelta avautui todella upeat maisemat. Tunturin huipun tuntumassa olevassa autiotuvassa kävimme keittämässä sapuskaa ja pitämässä sadetta kovimman kuuron ajan.
Posion reissuun mahtui parin päiväretken lisäksi paljon saunomista, vähän uimista ja reilusti syömistä. Kiitos mökin omistajille kutsusta 🙂 Tämän koiralauman kanssa ei ole tervetullut ihan joka paikkaan ja sen vuoksi onkin hienoa saada suorastaan kutsu mökille. Tämä ei nyt tarkoita, että kaikkien sukulaisten ja tuttavien täytyy nyt lähetellä minulle mökkeilykutsuja. Sanon vaan, että ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua tällaista koiramäärää mökkiään sotkemaan. En minäkään ehkä haluaisi, ellen sattuisi omistamaan tätä laumaa.
No, Posiolta taas kotiin pyykkäämään ja tässä välillä taas koirakokeisiin töihin. Muutaman päivän viihdyin kotosalla ja piti siinä vähän autoakin jo huoltaa välillä. Mutta sitten taas matkaan 🙂 Tällä kertaa Karsulaan mökkeilemään. Olin aluksi mökillä muutaman päivän yksin koirien kanssa, myös Peto tuli mökille hoitoon. Viikonlopuksi sain seuraa ja taas saunottiin. Ja uitiin. Ja syötiin. Ja juotiin. Koirat saivat juosta, painia ja uida mökillä niin paljon kun halusivat ja kyllä sitä juoksemista riittikin. Jäynä riehui viiden päivän aikana arviolta noin viisi tuntia joka päivä. Mietin siinä, että onko se nyt sitten ihme, että energiaa jää vähän säästöön arkena, kun työpäivän jälkeen toimintaa on tarjolla ehkä parisen tuntia päivässä. Eikä se ole todellakaan tuollaista vapaana riehumista ja ilottelua. Olisikin hienoa asua sellaisessa paikassa, jossa koirat voisivat juosta vapaana tuntikaupalla joka päivä. Mutta tähän kaupunkiasumiseen on tyydyttävä. Yritän kyllä viedä koiria vapaana juoksemaan joka päivä edes vähän. Mutta niin tai näin, tämä pätkä lomasta oli melkoista rentoutumista. Lämmittelin mökkiä ja saunaa ja leikkasin vähän nurmikkoa. Kävin uimassa ja söin hyvin. Muuten en tehnyt oikein mitään kummempaa. Kirjaa tuli luettua. Mökiltä palasi kotiin siis neljä rentoutunutta koiraa ja yksi lötköpötkö ihminen.
Viimeisen lomaviikon olin kotona ja palasin koiratreeneihin lomailun jälkeen. Nukuin hyvin ja lenkitin koiria ahkerasti. Autoa piti taas korjata/huoltaa. Viikonloppuna olikin sitten Pelastuskoiraliiton Ryhmäkatselmus Tampereella ja siellä tosiaan puhkesi se rengas. Eli kun pääsin kotiin vararengas alla, olikin aika hankkia uudet kesärenkaat (vanhat oli jo niin huonot, että uudet olisi pitänyt hankkia joka tapauksessa viimeistään keväällä).
Siinäpä se loma pääpiirteissään. Paljon hienoja maisemia, joitakin auton ratissa vietettyjä tunteja, ihan liikaa hyvää ruokaa ja roppakaupalla uusia muistoja. Sopivassa suhteessa toimintaa ja laiskottelua.
rusketusraidat.wordpress.com 