Treeniä, treeniä

Lumet ovat pääasiassa sulaneet, joten jälkikautemme on alkanut. Leo on tehnyt viisi jälkeä, samoin Jäynä. Hakua treenaamme ympäri vuoden, joten Leon treenikertoja en edes lähde laskemaan. Jäynällä on hakutreenikertoja nyt takana seitsemän. Viivi on toimittanut pääasiassa sohvanvaltaajan ja lenkkikaverin virkaa. Tosin senkin lenkkeilyt ovat olleet nyt viikon verran aika lyhyitä tulehtuneen varvasvälin takia. Ilmeisesti Viivillä on jollain lenkillä mennyt varpaiden väliin joku pieni kivi tai soraa ja iho oli hierynyt vähän rikki. En huomannut juttua heti ja Viivi ehti nuoleskella jalkaansa vähän liikaa. Näytin Viivin varpaan samalla, kun Jäynä sai toiset rokotuksensa. Nyt sitten laittelen pikkuruisiin varpaisiin antibioottivoidetta kahdesti päivässä ja Viivi joutuu pitämään kauluria. Varvas näytti jo aika hyvältä, mutta sunnuntain hiekkadyynilenkki taisi olla varpaalle liikaa ja Viivi ontui maanantaina taas vähän enemmän. Täytynee malttaa siis pitää mummokoiraa vielä remmissä ja lenkit lyhyinä.

Leon jälkitreenit ovat lähteneet käyntiin vauhdikkaasti. Vähän liiankin. Eli jäljellä mennessä vauhtia  on vähän liikaa ja sen vuoksi tarkkuus kärsii. Ensimmäinen treeni oli jäljennostotreeni ja se meni aika hyvin. Tosin vauhtia tosiaan oli. Toisena treeninä oli soralle tehty jälki, jossa oli harhoja. Kolmas jälki oli sänkipellolla, neljäs metsässä ja viides myös metsässä. Soralla Leo yritti mennä tarkemmin, eikä se välittänyt harhajäljistä mitään. Esineet olivat jäljellä tosi pieniä ja materiaaleina oli metallia ja muovia. Leo meni muistaakseni yhdestä esineestä ohi (20 sentin kolikko). Harhatreeninä tämä oli kuitenkin tosi hyvä, koska niistä Leo ei häiriintynyt lainkaan. Samantyylisiä treenejä tullaan tekemään varmasti myös jatkossa. Peltojäljellä Leo häsläsi jokaisessa kulmassa, koska vauhtia oli ihan liikaa. Jälki oli melko tuore, noin tunnin vanha. Tästä opetuksena, että jos teen pellolle, niin jäljen pitää olla vanhempi. Neljäs jälki oli metsässä, noin puoli kilometriä ja nelisen tuntia vanha. Jäljellä oli mutkia ja yksi tienylitys. Yksi esine jäi Leolta huomaamatta, vaikka Leo käveli suoraan esineen yli. Muut nousivat, vaikka jäljellä oli myös muovisia melko pieniä esineitä. Yhdessä kohdassa Leo oli jäljeltä noin viisi metriä sivussa sellaisessa kohdassa, jossa oli lumiläiskä ja olin mennyt lumen läpi. Leo Jäljesti lumen reunalta ja samalla kallion alareunalta. Ehkä haju valui lumella kalliolta alas? Se oli tämän kohdan jälkeen, kun Leo meni esineestä yli. Alla kuva jäljestä ja ajosta. Yhdessä kohdassa sanoisin, että paikannus ei näytä oikein. Mutta tuolla ennen tienylitystä on se kohta, jossa oltiin oikeasti vähän jäljen vieressä. Lopussa taas olemme menneet oikeasti jälkeä pitkin, koska löysimme myös lopussa olevan esineen. Eli ei tämä tekniikka ihan metrintarkkaa ole 🙂 Ja kuvan jälki on tämän kauden neljäs, vaikka kuvassa lukee, että kolmas.

Kauden viides jäljennosto/jälkitreeni tehtiin Lohtajan leirillä. Teimme niin, että Leolle oli kolme jäljennostoa ja viimeisen noston jälkeen Leo sai ajaa jäljen loppuun. Jälki oli ehkä noin 200 metrin mittainen. Ensimmäiseen jälkeen törmätessä Leo teki pienen tarkastuksen väärään suuntaan, mutta kääntyi itse oikeaan suuntaan. Toisella nostolla se yritti väärään suuntaan aika sinnikkäästi, mutta kun en päästänyt, se kääntyi oikeaan suuntaan. Kolmas jäljennosto menikin sitten taas jo kuin oppikirjasta, eli noin metrin tarkastus, että kumpaan suuntaan ja sen jälkeen Leo lähti oikeaan suuntaan. Aika pian olikin esine, josta palkkasin. Sen jälkeen Leo sai ajaa jäljen loppuun ja siellä olikin Leon suureksi iloksi ihminen jäljen päässä. Olen tullut siihen tulokseen, että Leo osaa kyllä nostaa jäljen oikeaan suuntaan, kunhan se vaan keskittyy. Yleensä ainakin ensimmäinen nosto menee hyvin suurella todennäköisyydellä pieleen. Se on vähän paskempi juttu, kun tositilanteessa tilaisuuksia ei ole sitä kahta tai kolmea, vaan vain se yksi. Olen itse päätellyt, että Leolla on vaan väärä mielentila jäljelle mennessä ja sen vuoksi alku menee helposti häsläämiseksi. Miten opetetaan 7-vuotiaalle koiralle uusi mielentila jäljestämiseen? Kaikenlainen ”rauhoittelu” ennen jäljelle menemistä on Leon mielestä vaan hidastelua ja se nostaa mielentilaa entisestään. Syöminen rauhoittaa, mutta Leo ei todennäköisesti suostu syömään ennen ”töitä”. Jos se söisikin, niin sekin olisi todennäköisesti vaan sellainen ”okei, mä syön oikeen nopeesti, jos sen jälkeen saan mennä jäljelle”. Ehkä se voisi toimia, että se ei pääse jäljelle, jos häslää liikaa. Toki se aluksi vaan nostaisi kierroksia, mutta ehkä jonkun 50. kerran jälkeen se ymmärtäisi rauhoittua? Kuka jaksaa muka kokeilla tätä menetelmää? Täytyy siis miettiä, miten Leksaa saisi rauhoitettua.

Sitten Jäynän jäljet. Minun oli tarkoitus opettaa Jäynä ilman nakkeja. Tai siis että nakit eivät olisi maassa. Kokeilin sitä, mutta en saanut hommaa sujumaan. Tulin sitten siihen tulokseen, että jos meistä kumpikaan ei oikein tiedä, mitä ollaan tekemässä, niin on olemassa suuri riski, että homma menee päin pyllyä. Päädyin sitten tekemään sitä ennestään tuttua namijälkeä, jossa osaa ratkaista paremmin mahdollisia vastaan tulevia ongelmia. Eka jälki oli noin 20 askelta nurmella puiston reunalla. Jäynä haisteli innokkaasti, mutta ei oikein vielä tajunnut, mihin suuntaan se homma etenee. Olin kuitenkin tyytyväinen kuullessani nuuskutusta koko ajan. Toinen jälki oli sänkipellon laidalla (noin 30 askelta) ja myös siellä Jäynä osasi haistella hienosti. Pyörimistä tai ainakin sen yrittämistä tapahtui edelleen. Kolmas jälki oli metsässä sellaisella heinällä, joka oli lakoontunut ja tallaantunut talven aikana. Pituutta oli muistaakseni 20 – 30 askelta ja tällä jäljellä Jäynällä syttyi lamppu sen suhteen, että mistä suunnasta seuraava nakkia kannattaa etsiä. Kun suunta oli selvä, myös vauhtia tuli vähän lisää. Siitä seurasi, että nakkeja jäi väliin ja Jäynä yritti kääntyä takaisin päin etsimään ohittamiaan nakkeja. Yritin estää kääntymisen astumalla ohitettujen nakkien päälle. Tällä jäljellä huomasin, että nakkeja jää enemmän oikean jalan askelille. Neljäs jälki oli taas nurmella ja pituutta oli 25 askelta. Vein Jäynän nurmikon reunalle pannassa ja vaihdoin valjaat päälle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Jäynä aloitti haistelun heti, kun vaihdoin ”vermeet”. Kaverilla on selkeä mielikuva, että nyt haistellaan maata 🙂 Tämä jälki meni aika kivasti, mutta huomasin, että minun täytyy ottaa vähän lyhempiä askelia jälkeä tehdessä. Jäynällä oli selkeä ajatus oikeasta suunnasta, mutta kun seuraava askel ei ollutkaan siinä heti, niin taas tuli vähän pyörimistä. Taas nakkeja jäi oikean jalan askelille enemmän. Nämä neljä ensimmäistä jälkeä tein peräkkäisinä päivinä, että saan heti alkuun pienen ajan sisällä useamman toiston. Näiden jälkien jälkeen taukoa tuli viisi päivää. Sinä aikana tehtiin muita juttuja. Sitten se viides jälki. Sain neuvon, että tekisin Jäynälle vähän pidemmän jäljen, että se pääsee kunnolla vauhtiin. Askelia en laskenut, mutta jäljellä oli mittaa noin 40 metriä. Alustana hiekkakangasta, jossa niukka aluskasvillisuus. Otin vähän lyhyemmät askeleet myös. Tällä jäljellä oli tosi hyviä pätkiä, tosin Jäynä pääsi pyörähtämään taas pari – kolme kertaa. Tuuli kävi aika hyvin takaa ja nakkeja jäi jäljelle. Ilmeisesti niistä taakse jääneistä nakeista tuli sitten hajua ja sen vuoksi Jäynä yritti käätyä välillä takaisin. En päästänyt. Jälleen nakkeja jäi enemmän oikean jalan askelille. Se voi johtua siitä, että kävelen jäljellä Jäynä vasemmalla puolella. Yritän seuraavalla kerralla kävellä enemmän sen takana, josko Jäynällä olisi sitten paremmin tilaa ottaa myös oikealla puolella olevat nakit. Alla kuva viidennestä jäljestä. Kuva on aika epätarkka, mutta näkee kuitenkin millaisella alustalla jäljestetään. Ja kylläpä Jäynä on jo iso!

Jäynän hakuilut ovat lähteneet alkuun erittäin hyvin. Sehän rakastaa ihmisiä ja lähtee kyllä hajun saatuaan etsimään kadonneita innokkaasti. Ensimmäiset kolme treeniä menivät siihen, että Jäynä haki aktiivisemmin vasta ensimmäisen tai toisen maalimiehen jälkeen. Ensimmäiset löytyivät vähän sattumalta, kun mentiin tarpeeksi läheltä ohi ja Jäynä sai ihmisen hajun nenäänsä. Neljännellä treenikerralla Jäynä haki  jo itse hajua aktiivisemmin ja lähti maalimiehelle kauempaakin. Lohtajan leirillä saatiinkin kahden päivän aikana kolme treenikertaa ja toistoja tuli pienen ajan sisään aika monta. Nyt Jäynä osaa etsiä jo grillikatoksista, rakennusten alta, lavoista rakennetun kehikon sisältä ja  rinteessä olevaa ihmistä. Siis ”normaalien” maastossa olevien lisäksi. Jäynä on myös etsinyt kokonaan pressulla tai muulla peitteellä peitettyjä maalimiehiä. Seisova ihminen aiheutti pientä jännitystä, joten sen kanssa täytyy ottaa varovasti ja miettiä tarkemmin, miten seuraava seisova ihminen sijoitetaan. Ohtakarin Papinpauhassa on avointa maastoa ja lauantaina kävi hyvä tuuli. Siellä Jäynä irtaantui minusta jo helposti 30 – 50 metriä saatuaan hajun etsittävästä. Hienoa on myös se, että Jäynä osaa mennä maalimiehen luona hienosti maahan, kun purkkia pidetään samalla tavalla, miten minä olen sitä kotona purkin kanssa opettanut. Maahanmenon kanssa osallistumisprosentti on ollut tasan sata sen jälkeen, kun ohjeistin maalimiehet pitämään purkkia maassa näkyvillä Jäynän tullessa paikalle. Jäynän mielestä maahanmeno purkille on ilmeisesti kiva temppu, koska sen häntä ainakin heiluu vimmatusti aina maahan mennessä 🙂  Alla videon pätkä Jäynän neljännestä hakutreenistä. Tämä oli sen treenin ensimmäinen etsittävä.

Lohtajan leiristä on pakko kirjoittaa ihan erillinen pieni raportti. Tämä oli nyt 7. tai 8. kerta kun olin Lohtajalla ja joka kerta se paikka vaan tekee vaikutuksen. Tälläkin kerralla luonto tarjosi parastaan, kun aurinko paistoi täydeltä terältä melkein koko viikonlopun. Hyvässä seurassa, kauniissa luonnossa ja mahtavalla kelillä lauantain noin 7 tunnin treenailut ja 15 kilometrin kävelyt menivät aika kevyesti. Viikonlopun aikana sain omille koirille yhteensä kuusi hakutreeniä, kaksi jälkeä, yhden esineruudun ja yhdet esineilmaisutreenit. Sain olla muille koirille piilossa kaikissa kivoissa paikoissa ja onhan se hienoa katsoa hyvin koulutettuja ja toimivia koiria. Kiitos jälleen kerran järjestäjälle ja treenikavereille. Tämä leiri käynnistää kyllä aina kevätkauden parhaalla mahdollisella tavalla 🙂

Mieltä lämmittää myös se, että Viivi on leikkinyt Jäynän kanssa nyt yhden kerran. Ja Lohtajalla tein ensimmäisen yhteislenkin koko lauman kanssa. Viiviä joutuu kyllä vähän vahtimaan, mutta ainakin ajoittain yhteiselo sujuu jo kohtalaisesti. Olen antanut Viivin sanoa Jäynälle aiheesta, esimerkiksi lenkillä Jäynä yritti paimentaa ja juosta Viiviä päin. Niistä Viivi saa mielestäni ärähtää. Ja omassa pihassa Jäynä yritti Viivin iholle, vaikka Viivi oli jo kolme kertaa ilmaissut, että ei halua nyt leikkiä. Neljännellä kerralla Viivi ärähti, enkä torunut siitäkään. Kerran se on rähissyt Jäynälle ilman hyvää syytä ja siihen puutuin kyllä. Aika hyvin Jäynä osaa jo varoa Viiviä ja lähestyä kohteliaasti kun kysyen, että ”Mahtaisiko neitiä kiinnostaa pieni leikkihetki?”. Että eiköhän tämäkin tästä lähde sujumaan, kun Viivi saa opetettua Jäynälle omat sääntönsä 🙂